”Lähestykää minua”

Rakkaat veljeni ja sisareni, minulle on ilo saada olla kanssanne tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferenssissa. Tämä on Hänen kirkkonsa. Olemme kokoontuneet rakennuksiin ja koteihin kaikkialla maailmassa Hänen nimessään.

Me otamme Hänen nimensä päällemme, kun liiton kautta astumme Hänen valtakuntaansa. Hän on ylösnoussut ja kirkastettu Jumalan Poika. Me olemme kuolevaisia, jotka ovat alttiina synnille ja kuolemalle. Mutta rakkaudessaan meitä jokaista kohtaan Vapahtaja kutsuu meitä tulemaan lähemmäksi Häntä.

Tämä on Hänen kutsunsa meille: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”

On hetkiä, jolloin tunnemme olevamme lähellä Vapahtajaa Jeesusta Kristusta. Kuolevaisuuden koetustemme aikana tunnemme kuitenkin toisinaan etääntyneemme Hänestä ja toivomme varmuutta siitä, että Hän tuntee, mitä on sydämessämme, ja rakastaa meitä yksilöinä.

Vapahtajan kutsuun sisältyy tapa tuntea tuota varmuutta. Lähestykää Häntä muistamalla Hänet aina. Etsikää Häntä uutterasti tutkimalla pyhiä kirjoituksia. Pyytäkää hartaassa rukouksessa taivaalliselta Isältä, että voitte tuntea olevanne lähempänä Hänen rakasta Poikaansa.

On olemassa yksinkertainen tapa ajatella sitä. Se on tämä – mitä tekisitte, jos olisitte jonkin aikaa erossa rakkaista ystävistä. Te löytäisitte keinon kommunikoida heidän kanssaan, arvostaisitte heiltä mahdollisesti saamianne viestejä ja tekisitte kaiken voitavanne auttaaksenne heitä.

Mitä enemmän näin kävisi ja mitä pidempään sitä jatkuisi, sitä lujemmaksi rakkauden side vahvistuisi ja tuntisitte lähentyvänne entistä enemmän. Jos kuluisi pitkä aika ilman arvostettua kommunikointia ja mahdollisuutta auttaa toisianne, tämä side heikkenisi.

Jeesus Kristus rakastaa meitä jokaista. Hän tarjoaa tuon mahdollisuuden päästä lähemmäksi Häntä. Kuten rakkaan ystävän kohdalla, te teette sen paljolti samalla tavoin – olemalla rukouksen kautta yhteydessä taivaalliseen Isään Jeesuksen Kristuksen nimessä, kuuntelemalla kallisarvoista opastusta Pyhältä Hengeltä ja sitten palvelemalla iloisesti muita Vapahtajan puolesta. Pian tuntisitte sen siunauksen, että pääsette lähemmäksi Häntä.

Nuoruudessani sain kokea iloa, joka koitui siitä, että tulin lähemmäksi Vapahtajaa – ja Hän tuli lähemmäksi minua – kun olin yksinkertaisesti kuuliainen käskyille. Kun olin nuori, sakramentti nautittiin iltakokouksessa. Muistan yhä yhden tietyn illan yli 75 vuoden takaa, kun ulkona oli pimeää ja kylmää. Muistan valon ja lämmön tunteen, kun tajusin, että olin pitänyt käskyn kokoontua pyhien kanssa nauttimaan sakramentin ja solminut taivaallisen Isämme kanssa liiton muistaa aina Hänen Poikansa ja pitää Hänen käskynsä.

Kokouksen lopussa sinä iltana me lauloimme laulun ”Mun luoksein jää, jo ilta on” ikimuistoiset sanat ”Oi Jeesus, viivy luonani.”

Nämä sanat antoivat minulle jo nuorena poikana pakahduttavan Hengen tunteen. Sinä iltana tunsin Vapahtajan rakkauden ja läheisyyden Pyhän Hengen lohdutuksen välityksellä.

Vuosia myöhemmin halusin herättää uudelleen saman tunteen Vapahtajan rakkaudesta ja läheisyydestä, joita olin tuntenut Herraa kohtaan nuorena tuon sakramenttikokouksen aikana. Niinpä noudatin toistakin yksinkertaista käskyä: tutkin pyhiä kirjoituksia.

Luin Luukkaan evankeliumista Hänen ristiinnaulitsemisensa ja hautaamisensa jälkeisestä kolmannesta päivästä, jolloin uskolliset palvelijat olivat tulleet rakkaudesta Vapahtajaa kohtaan voitelemaan Hänen ruumiinsa. Kun he saapuivat paikalle, he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois, ja näkivät, ettei Hänen ruumiinsa ollut haudassa.

Haudan vierellä seisoi kaksi enkeliä, jotka kysyivät, miksi he olivat peloissaan:

”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa:

’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’”

Sinä iltana illan hämärtyessä kaksi opetuslasta oli kävelemässä Jerusalemista Emmaukseen johtavalla tiellä, ja ylösnoussut Herra ilmestyi heille ja kulki heidän kanssaan.

Luukkaan kirjan ansiosta me voimme kulkea heidän kanssaan sinä iltana:

”Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.

He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.

Jeesus kysyi heiltä: ’Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?’ He pysähtyivät murheellisina,

ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ’Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.’”

He kertoivat Hänelle olevansa murheissaan siitä, että Jeesus oli kuollut, kun he olivat luottaneet siihen, että Hän olisi Israelin Lunastaja.

Ylösnousseen Herran äänessä on varmastikin ollut hellyyttä, kun Hän puhui näille kahdelle murheelliselle ja surevalle opetuslapselle.

Kun jatkoin lukemista, näin nämä sanat, jotka lämmittivät sydäntäni, aivan kuten olin tuntenut ollessani pieni poika:

”He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa,

mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ’Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.’ Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.”

Vapahtaja otti tuona iltana vastaan kutsun astua opetuslastensa taloon. Hän istui aterioimaan heidän kanssaan. Hän otti leivän, siunasi sen, mursi sen ja antoi sen heille. Heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat Hänet. Silloin Hän katosi heidän näkyvistään.

Luukas tallensi meitä varten niiden siunattujen opetuslasten tunteet: ”He sanoivat toisilleen: ’Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?’”

Sitten nuo kaksi opetuslasta kiiruhtivat takaisin Jerusalemiin kertomaan yhdelletoista apostolille, mitä oli tapahtunut. Kun he kertoivat kokemuksestaan, Vapahtaja ilmestyi jälleen.

Hän seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille.” Sitten Hän kertasi profetiat tehtävästään sovittaa kaikkien Isänsä lasten synnit ja katkaista kuoleman kahleet.

”Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista,

ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Te olette tämän todistajat.’”

Vapahtajan rakkaiden opetuslasten tavoin jokainen taivaallisen Isän lapsi, joka on päättänyt astua sisään kasteen portista, on tehnyt liiton olla Vapahtajan todistaja ja huolehtia apua tarvitsevista koko kuolevaisen elämänsä ajan. Tämän sitoumuksen teki meille selväksi Mormonin kirjan suuri profeetta Alma vuosisatoja sitten Mormonin vesien luona:

”Te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;

niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla – – aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät – –, jotta saisitte iankaikkisen elämän.”

Kun olette uskollisia näille lupauksille, te tulette huomaamaan, että Herra pitää lupauksensa olla yhtä teidän kanssanne palvellessanne ja Hän keventää kuormianne. Te tulette tuntemaan Vapahtajan ja aikanaan teistä tulee Hänen kaltaisiaan ja te tulette ”täydellisiksi hänessä”. Auttamalla muita Vapahtajan puolesta te huomaatte pääsevänne lähemmäksi Häntä.

Monilla teistä on rakkaita, jotka ovat kulkemassa pois iankaikkiseen elämään johtavalta polulta. Mietitte, mitä vielä voitte tehdä tuodaksenne heidät takaisin. Voitte luottaa siihen, että Herra tulee lähemmäs heitä, kun palvelette Häntä uskossa.

Saatatte muistaa Herran lupauksen Joseph Smithille ja Sidney Rigdonille, kun he olivat poissa perheidensä luota Hänen tehtäviään hoitaessaan: ”Ystäväni Sidney ja Joseph: Teidän perheenne voivat hyvin; ne ovat minun kädessäni, ja minä teen niille, kuten hyväksi näen; sillä minulla on kaikki valta.”

Kun sidotte apua tarvitsevien haavoja, Herran voima tukee teitä. Hänen kätensä ojentuvat yhdessä teidän käsienne kanssa auttamaan ja siunaamaan taivaallisen Isämme lapsia.

Jokainen liiton solminut Jeesuksen Kristuksen palvelija saa Hänen ohjaustaan Hengeltä, kun hän siunaa ja palvelee muita Hänen puolestaan. Silloin hän tuntee Vapahtajan rakkautta ja kokee iloa siitä, että häntä tuodaan lähemmäksi Kristusta.

Minä todistan Herran ylösnousemuksesta yhtä varmana kuin jos olisin ollut niiden kahden opetuslapsen kanssa Emmauksen tien varrella olevassa talossa. Tiedän, että Hän elää.

Tämä on Hänen tosi kirkkonsa – Jeesuksen Kristuksen kirkko. Tuomiopäivänä me seisomme Vapahtajan edessä, kasvoista kasvoihin. Se tulee olemaan suuren ilon aikaa niille, jotka ovat tässä elämässä lähestyneet Häntä Hänen palveluksessaan ja voivat innokkaasti odottaa kuulevansa Hänen sanansa: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija.”

Todistan ylösnousseen Vapahtajan ja Lunastajamme todistajana. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.