Kasvata emotionaalista kestävyyttä: Carolee Snowcroft

Minusta todella tuntuu, että seison esivanhempieni harteilla. Heidän kertomuksensa ovat todella koskettaneet minua. Minulla on isoisoisä, jonka korva irtosi lähes kokonaan, koska hän putosi vankkureista. Hänen äitinsä toiveikkaana pesi sen, laittoi sen paikalleen ja sitoi sen kiinni. Ja uskon voimalla tuo korva tuli entiselleen. Ajattelen tämän äidin uskoa ja rukouksia, joita hän lausui poikansa puolesta.

Ajattelen myös isoäitiä, joka jäi yksinhuoltajaksi laman aikana neljän lapsen kanssa, ja hänen täytyi keksiä, kuinka elättää heidät. Kukaan ei tarjonnut hänelle rahaa, mutta hänestä tuli menestyvä liikenainen ja hän teki paljon todella upeita asioita. Minusta siis todella tuntuu, että kaikki esivanhempani ovat todella vaikuttaneet minuun siten, että olen hyvin kiitollinen saamistani siunauksista.

Teidän kaikkien muiden lailla olen kohdannut emotionaalisia haasteita. Ja olen oppinut, että aivan kuten Kristus on tie, haasteet kuuluvat suunnitelmaan. Jos ymmärrämme, että meidän tulee taistelemisen sijaan oppia iloitsemaan ja olemaan kiitollisia niistä haasteista, olemme hyvin paljon onnellisempia. Pystymme oppimaan, kuinka auttaa muita, kun he käyvät läpi haasteita.

Toinen asia, jonka olen oppinut, on se, että me saamme haasteita vuorotellen. Saatat kohdata haasteen ja oppia siitä jotakin, mikä antaa sinulle mahdollisuuden auttaa jotakuta toista, kun hän kohtaa samanlaisen haasteen, tai haaste voi olla erilainen, mutta osaat osoittaa myötätuntoa sen suhteen.

Minulla on todellakin todistus siitä, että kaikki kohtaamamme haasteet ratkaistaan yhdessä Vapahtajamme kanssa. Joskus kyse on suorasta tunteesta ja joskus apu tulee jonkun Hänen lähettiläänsä kautta – jonkun Apuyhdistyksemme sisaren kautta tai pojan, tyttären tai jonkun läheisen kautta, joka tulee ja palvelee sinua tavalla, joka auttaa sinua selviytymään tuosta kokemuksesta.