Pyhät naiset keskittyvät Jeesukseen Kristukseen

Yksi tehtäväni suloisimmista siunauksista on tuntea syvällistä, sielua sävähdyttävää rakkautta teitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon naisia kohtaan. Sieluni silmin minä olen teidän kanssanne teidän pyhissä tiloissanne – kenties olette kokoontuneina kappeliin tai telttaan, casitaantai faleentai asuntoonne – ja istumme kylki kyljessä, jotta voin kertoa teille, että rakastan teitä ja olen varma, että te olette rakastavan taivaallisen Isän tyttäriä, ja että olen vakuuttunut, että voitte luottaa Jeesukseen Kristukseen.

On lahja istua eri puolilla maailmaa pyhiin kuuluvien sisarten kanssa, jotka osoittavat syvällistä voimaa, kyvykkyyttä, vakaumusta ja uskoa Jeesukseen Kristukseen. Jumalan rakkaus naisia kohtaan näkyy siinä, että saamme mahdollisuuden oppia toisiltamme ja toistemme kanssa.

Mitä minä tiedän Jeesuksen Kristuksen kirkon naisten kanssa vietetystä ajasta – niistä palvelutyökäynneistä, pysäköintipaikalla kohtaamisista ja keskusteluista ruokakaupassa?

Tiedän, että elämä on vaikeaa.

Te voitte kohdata vaikeudet Jeesuksen kanssa tai voitte kohdata vaikeudet yksin. Se on teidän valintanne. Mutta kun kohtaatte vaikeudet Jeesuksen Kristuksen kanssa, vaikeuksista tulee jotakin pyhää. Teistä tulee pyhiä naisia.

Tapasin hiljattain erään sisaren eräällä pysäköintipaikalla. Hän tuli luokseni kertomaan minulle, että hänen tyttärensä oli joutunut sairaalaan oltuaan onnettomuudessa, jossa hänen autonsa oli pyörähtänyt katon kautta ympäri. Hän kertoi menettäneensä aiemmin yhden tyttärensä syövälle. Oletin, että uusi ystäväni halusi minulta lohdutusta. Mutta ei hän halunnut ollenkaan sitä. Hän ei tullut luokseni saamaan lohtua, vaan hän etsi minut käsiinsä ilmaistakseen todistuksensa siitä, että palvelevat enkelit olivat huolehtineet hänen tyttärestään ja hän tiesi edesmenneen tyttärensä olevan yksi niistä enkeleistä ja että hän oli varma, että hänen perheensä on iankaikkinen, koska heidät oli sinetöity Herran huoneessa. Jumalan liittotyttärenä hän kohtasi elämän haasteet uskoen ja luottaen rakastavan Isänsä onnensuunnitelmaan, Jeesuksen Kristuksen lunastavaan voimaan ja lupaukseen siitä, että enkelit varjelisivat häntä ja hänen rakkaitaan. Hänen tyttärensä oli yhä sairaalassa. Hänen kokemuksensa kuolevaisuudessa oli edelleen vaikea. Mutta ystäväni päätti kohdata vaikeudet Jeesuksen Kristuksen kanssa sen sijaan, että olisi kohdannut vaikeudet yksin. Hänen vaikeasta ajastaan oli tullut pyhää aikaa.

Tunnen erään sisaren, jolla on neljä pientä lasta ja joka kasvatti heitä yksin ja teki työtä elättääkseen perheensä, kun hänen omalla äidillään todettiin aggressiivinen syöpä. Hän kertoi minulle, että tuona järkyttävänä aikana hän alkoi rukoilla hartaammin ja useammin – myös saadakseen apua siihen, kuinka hän ruokkisi lapsensa. Hän pyysi apua taivaalliselta Isältä ja Vapahtajalta. Heihin luottaen hän valmistautui solmimaan liittoja Herran huoneessa. Hänen äitinsä terveys heikkeni. Siitä huolimatta he matkustivat perheenä ystävien kanssa lähimpään temppeliin, missä uusi ystäväni sai oman endaumentin vähän ennen äitinsä kuolemaa. Hänen kokemuksensa kuolevaisuudessa on edelleen vaikea, mutta eteenpäin kulkeminen tuntuu helpommalta, koska hän päätti sitoutua Vapahtajaan liiton kautta. Ei helppoa, mutta helpompaa, koska hän pääsee paremmin osalliseksi Hänen parantavasta, vahvistavasta voimastaan. Kysyin häneltä hänen suhteestaan Vapahtajaan – suhteesta, joka on taottu vastoinkäymisten tulessa. Tämä pyhä nainen tunnusti, ettei hän ilman näitä haastavia kokemuksia olisi voinut oppia tuntemaan Jeesusta Kristusta ja turvaamaan Häneen yhtä syvästi kuin nyt.

Puhdistava tuli on nimittäin kuumaa. Se on pyhyyden hinta. Hopeansulattaja ja -puhdistaja polttaa epäpuhtaudet tulella. Mutta metallinpuhdistaja ei vain heitä malmia ahjoon ja kävele pois. Metallinpuhdistaja pitää huolellisesti silmällä lämpötilaa ja sitä, milloin happea käytetään, tarkkaillen epäpuhtauksien muodostumista sulan metallin pinnalle. Metallinpuhdistaja puhaltaa kuonan pois jättäen jäljelle puhtaan hopean, jonka pinta hohtaa ja kiiltää – kuin peili, joka heijastaa metallinpuhdistajan kuvaa.

”Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja.” Me olemme ahdingon ahjossa sulatettua ja valittua kallisarvoista hopeaa. Ja kuten hopea on puhdistettu ja sen epäpuhtaudet poltettu pois, meillä on jumalisempi luonne, meistä tulee pyhiä naisia.

Tunnistatteko Metallinpuhdistajan huolehtivat silmät, kohtaatteko Hänet ja otatteko Hänet avosylin vastaan, kun olette vastoinkäymisten tulessa?

Presidentti D. Todd Christofferson on neuvonut: ”Niinpä tämän metallinpuhdistajan tulen keskellä älkää suuttuko Jumalalle, vaan sen sijaan tulkaa lähemmäksi Jumalaa. Rukoilkaa Isää Pojan nimessä. Vaeltakaa Heidän kanssaan Hengessä päivä päivältä. Antakaa Heidän ajan kuluessa ilmaista uskollisuutensa teille. Oppikaa todella tuntemaan Heidät ja todella tuntemaan itsenne.”

Se tulee olemaan vaikeaa. Te voitte kohdata vaikeudet Jeesuksen kanssa tai voitte kohdata vaikeudet yksin. Kun kohtaatte vaikeudet Jeesuksen Kristuksen kanssa, vaikeuksista tulee jotakin pyhää.

Pyhä nainen Hanna on yksi pyhien kirjoitusten esimerkki tästä periaatteesta.

Hanna meni Herran huoneeseen, missä hän itki. Nöyrässä rukouksessa hän ilmaisi Jumalalle sielunsa katkeruuden ja murheellisen mielensä, koska hänellä ei ollut lasta. Se ei ollut nurinaa. Se oli silkkaa rehellisyyttä Jumalaa kohtaan hänen tuntemastaan syvästä pettymyksestä ja murheesta. Hän vuodatti sydämensä Herralle mitään pidättelemättä, vaikka Herra varmasti tiesi hänen tuskansa syvyyden.

Ja sitten Hanna antoi lupauksen – ilmauksen halukkuudestaan pyhittää sen, millä Herra siunaisi häntä, Herran tarkoituksiin. Hän julisti rohkeasti: ”Jos sinä – – annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi.”

Pappi Eeli sanoi Hannalle: ”Mene rauhassa”, ja vakuutti, että se, että Hanna oli pyytänyt

Herralta poikaa, suotaisiin hänelle. Hannan sävyisyys näkyy hänen vastauksessaan: ”Minä kiitän sinua suopeudestasi!” Ja hän lähti pois, ”eikä ollut enää surullinen”.

Aikanaan Hannaa siunattiin pojalla, Samuelilla. Kun poika oli vieroitettu, Hanna kunnioitti sitoumustaan viemällä pojan Herran huoneeseen. Hän ylisti Herraa kiitoslauluin rukouksessa. Hän huudahti: ”Sydämeni riemuitsee Herrasta.” ”Vain Herra on pyhä, ei ole toista, meidän Jumalamme yksin on luja kallio.”

Sitten hän jätti Samuelin pappi Eelin huostaan ja pyhitti poikansa kokonaan Jumalan palvelukseen. Juuri vieroitettu lapsi. Voitteko kuvitella? Vaikka häntä siunattiin myöhemmin vielä viidellä lapsella, niin silloin kun hän antoi Samuelin Herralle, tämä oli hänen ainoa lapsensa. Hän ei voinut tietää, että muita lapsia oli tulossa. Hän ei ollut nauttinut kaikista niistä hellistä hetkistä, joita äiti kaipaa – siitä, että näkisi lapsen juoksevan ja leikkivän, opettaisi häntä rakastamaan ja jakamaan, peittelisi hänet vuoteeseen.

Joka vuosi kun hän ja hänen aviomiehensä menivät Herran huoneeseen antamaan vuosittaisen uhrinsa, hän toi Samuelille tekemänsä uuden pienen viitan. Mitä hän sanoi nähdessään pojan? Miltä hänen äidillisestä sydämestään tuntui, kun hänen oli jälleen sanottava hyvästit?

Pyhissä kirjoituksissa ei kuvailla hänen murhettaan. Mutta kuvittelen sen.

Hanna oli näet uskollinen, ja elämä oli yhä vaikeaa.

Apuyhdistyksen sisariini kuuluu nykyajan hannoja, pyhiä naisia, jotka vastoinkäymisissäkin palvelevat Jumalaa Herran huoneessa, paastoavat, vuodattavat koko sielunsa Herralle rukouksessa, pyhittävät sen, millä Herra on siunannut heitä, pitävät Hänele antamansa sitoumukset ja luottavat Herraan – Hänen tahtoonsa heidän kohdallaan ja Hänen aikatauluunsa.

Me elämme kuolevaisuuden kokemusta kehossa, joka on alttiina ikääntymiselle ja sairauksille. Meillä ja muilla on loistava tilaisuus käyttää tahdonvapauttamme hyvään tai pahaan. Joten se tulee olemaan vaikeaa. Te voitte kohdata vaikeudet Jeesuksen Kristuksen kanssa tai voitte kohdata vaikeudet yksin. Olen varma, että kun kohtaatte vaikeudet Jeesuksen Kristuksen kanssa, vaikeuksista tulee jotakin pyhää – pyhiä aikoja, pyhiä paikkoja, pyhiä naisia.

Kuulin hiljattain lasten laulavan näin:

Sisaret, me tarvitsemme enemmän Jeesusta Kristusta. Hänen valoaan, Hänen rakkauttaan, Hänen toivoaan ja Hänen parantavaa, vahvistavaa voimaansa.

Pyhät naiset kiinnittävät huomionsa Jeesukseen Kristukseen. Me puhumme Kristuksesta, riemuitsemme Kristuksessa, kestitsemme itseämme Kristuksen sanoilla ja ponnistelemme eteenpäin lujina Kristuksessa. Rakkaus, toisin sanoen Kristuksen puhdas rakkaus, ei koskaan petä meitä.

Jos ette sattumoisin koe kuolevaisuuden kokemustanne haasteellisena, pohtikaa tätä vanhin Neal A. Maxwellin neuvoa: ”Kun me itse emme jollakin hetkellä riipu millään erityisellä ristinpuulla, meidän pitäisi olla jonkun toisen ristin juurella – myötäelää ja tarjota hengellistä virvoitusta.”

Se on pyhien naisten työtä.

Minä todistan, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme sekä huolehtiva ja rakastava Metallinpuhdistajamme. Kun turvaamme Häneen ahdingon tulessa, vaikeista ajoista tulee pyhiä aikoja ja meistä tulee pyhiä naisia. Rakastan teitä. Olen varma, että te olette rakastavien taivaallisten vanhempien tyttäriä, ja olen varma, että voitte luottaa Jeesukseen Kristukseen.

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.