Jumalan rakkaus ja valo on pysyvää, muuttumatonta ja järkkymätöntä
Apuyhdistyksen hartaustilaisuus 2026: Maailmanlaajuinen naisten kokoontuminen
Sunnuntaina 8. maaliskuuta 2026
Rakkaat sisareni, asuttepa missä päin maailmaa tahansa, tietäkää, että me rakastamme teitä ja teidän Isänne taivaassa ja teidän Vapahtajanne rakastavat teitä. Tiedän, että joskus voi olla vaikeaa tuntea Heidän rakkauttaan. Minulla itselläni on ollut sellaisia aikoja. Mutta todistan teille, että Heidän rakkautensa teitä kohtaan ei koskaan muutu. Se on aina olemassa, jopa niinä synkkinä aikoina elämässänne, jolloin sitä voi olla vaikea tuntea.
Useimmat meistä rakastavat kauniita aurinkoisia päiviä, eikö niin! Kaikki luonnon värit ovat kirkkaampia, kun aurinko paistaa. Kylminä päivinä meistä on ihanaa tuntea aurinko kasvoillamme. Se täyttää meidät lämmöllä ja valolla. Mutta sitten väistämättä tulee pilvisiä, sateisia ja synkkiä päiviä, jolloin emme näe aurinkoa tai tunne sen lämpöä ja kaikki värit ovat haaleita ja himmeitä. Epäilemmekö me auringon olemassaoloa niinä pilvisinä tai myrskyisinä päivinä tai yön pimeydessä? Pelkäämmekö, ettei aurinko paista enää koskaan? Emme tietenkään! Tiedämme, että kun myrsky tai yö päättyy, kun pilvet väistyvät, me näemme jälleen auringon kirkkaat säteet ja tunnemme sen lämmön. Aurinko on aina siellä, muuttumattomana ja järkkymättömänä. Se on pysyvä.
Tämä on arvokas vertaus Vapahtajamme valosta ja Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Hänen valonsa antaa väriä ja merkitystä kaikelle elämässämme. Hänen rakkautensa lämmittää sieluamme ja antaa meille toivoa tulevaisuuteen. Mutta aivan kuten on pilvisiä, myrskyisiä ja synkkiä päiviä, jolloin emme pysty näkemään aurinkoa, koko kuolevaisen matkamme ajan tulee olemaan myös pilvisiä, myrskyisiä ja synkkiä päiviä, jolloin voi olla vaikea tuntea Vapahtajamme rakkautta tai nähdä Hänen valoaan. Saattaa olla aikoja, jolloin taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme tuntuvat olevan poissa elämästämme, ja me tunnemme suurta pelkoa siitä, että He ovat hylänneet meidät, että He eivät rakasta meitä ja että me olemme aivan yksin. Jopa Joseph Smith ja Vapahtaja itse kokivat tunteneensa, että Jumala oli hylännyt heidät.
Mutta, sisareni, todistan teille, ettei mikään voi erottaa meitä taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta! Heidän valonsa ja Heidän rakkautensa meitä kohtaan on pysyvää, muuttumatonta ja järkkymätöntä aivan kuten auringon valo ja lämpö. Meidän ei tarvitse pelätä, että He ovat hylänneet meidät, koska He eivät koskaan tee niin. Se on vastoin Heidän luonnettaan.
Muistan, kuinka tunsin itseni hyvin yksinäiseksi muutettuamme Meksikoon sen jälkeen kun mieheni ja minä olimme menneet naimisiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni asuin kaukana kodistani ja lapsuudenperheestäni. En vielä puhunut enkä ymmärtänyt kieltä hyvin, odotin ensimmäistä lastamme ja mieheni oli suurimman osan ajasta töissä ja opiskelemassa. Muistan tunteneeni itseni hirveän yksinäiseksi, eksyneeksi ja pelokkaaksi. Minun oli vaikea tuntea, että taivaallinen Isäni oli tietoinen minusta. En pystynyt tuntemaan Vapahtajani rakkauden lämpöä ja valoa. Aloin tuntea synkkyyttä, lannistumista ja epätoivoa.
Jotkut Apuyhdistyksen sisaristani tulivat kuitenkin apuun. He kietoivat kätensä ympärilleni ja auttoivat minua tuntemaan, etten ollut yksin. He rohkaisivat ja tukivat minua hymyllään, ystävällisillä katseillaan ja hellällä rakkaudellaan, vaikka en ymmärtänyt heidän sanojaan eivätkä he ymmärtäneet minun sanojani. Mutta se, että tunsin heidän rakkautensa ja hyväksyntänsä minua kohtaan, hälvensi tuntemiani synkeyden pilviä ja aloin jälleen tuntea taivaallisen Isäni rakastavan ja tukevan minua.
Sisaret, me voimme tehdä niin toistemme hyväksi. Me olemme kaikki taivaallisten vanhempien tyttäriä, ja me tarvitsemme toisiamme. Asuimmepa missä tahansa, olivatpa yksilölliset olosuhteemme millaiset tahansa, meidän ei pitäisi koskaan tuntea olevamme yksin tai eristyksissä. Ympärillämme on hengellisiä sisariamme ja veljiämme. Olemme kaikki tulleet maan päälle tänä aikana yhdessä, ja me tarvitsemme kipeästi toisiamme. Kiusaus vertailla ja tuomita toisiamme tulee vastustajalta. Hän haluaa jakaa meitä, koska Hän tuntee sen suuren voiman, joka tulee, kun tunnemme ykseyttä ja rakkautta ja tuemme toisiamme. Me voimme auttaa toisiamme tuntemaan Vapahtajamme rakkautta, kun pyrimme olemaan yhtä Jumalan tyttärinä. Liittäkäämme käsivartemme yhteen, nostakaamme toisiamme ja kulkekaamme yhdessä kotiin.
Uskon, että taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme lähettävät meille usein rakkauden ja tuen viestejä, mutta emme monestikaan tunnista niitä viestejä, koska emme ehkä etsi niitä. Se, että näen kolibrin lentävän paikallaan ikkunani ulkopuolella, huomaan upean auringonlaskun tai ihan vain panen merkille luonnon kaiken kauneuden ja ihmeet, auttaa minua usein tuntemaan Heidän rakkauttaan. Kun on vaikeaa ja tunnen lannistuvani, tunnistan toisinaan Heidän rakkauden ja tuen viestinsä jossakin tietyssä pyhien kirjoitusten jakeessa, joka koskettaa sydäntäni lukiessani, tai innoittavassa keskustelussa jonkun kanssa tai jossakin sellaisessa, mitä tunnen kuunnellessani jonkin kauniin kirkon laulun tai muun kohottavan laulun sanoja.
Rakastan yhden uuden laulumme sanoja: ”His Eye Is on the Sparrow” [Hän varpusenkin muistaa]. Ensimmäisessä säkeistössä sanotaan:
Miksi mä lannistuisin,
olisin murheinen,
sallisin päästä syömmeen
suruni maallisen,
kun Jeesus armoansa
mun yllein ammentaa,
Hän varpusenkin muistaa,
minä myös oon huomassaan.
Todistan teille, että Hän muistaa paitsi varpusen myös aivan jokaisen teistä. Sinä olet Jumalan rakas tytär, ja todistan, ettei sinua koskaan unohdeta. Sinut tunnetaan, sinua rakastetaan ja sinun äänelläsi on merkitystä varsinkin taivaalliselle Isällesi ja Hänen ainosyntyiselle Pojalleen. He ymmärtävät läheisesti murheitasi, kyyneleitäsi, suruasi ja tuskaasi. Rakastava taivaallinen Isäsi kuulee aina sinun rukouksesi.
Tämä matka kuolevaisuudessa on täynnä haasteita ja vaikeuksia, kuten monenlaisia menetyksiä – ystävien tai rakkaiden menetys, fyysisen tai henkisen terveyden menetys, taloudellinen menetys ja jopa kyvykkyyden ja luottamuksen menetys. Pidän kovasti siitä, mitä vanhin Joseph B. Wirthlin sanoi menetyksestä: ”Herra hyvittää uskollisille jokaisen menetyksen. Se, mikä otetaan pois niiltä, jotka rakastavat Herraa, annetaan heille taas Hänen omalla tavallaan. Vaikka se ei ehkä tapahdu silloin kun me haluamme sen tapahtuvan, uskolliset tulevat tietämään, että jokainen nykyinen kyynel korvataan lopulta satakertaisesti ilon ja kiitollisuuden kyynelinä.”
Ja profeetta Joseph Smith sanoi: ”Kaikki teidän menetyksenne korvataan teille ylösnousemuksessa, edellyttäen, että pysytte uskollisina. Olen nähnyt sen Kaikkivaltiaan näyssä.”
Todistan, että rakkaan Vapahtajamme ja Hänen sovitusuhrinsa ansiosta nuo lupaukset ovat totta. Jos pysytte uskollisina Jumalalle, kaikki menetyksenne hyvitetään teille lopulta, ja te vuodatatte ilon ja kiitollisuuden kyyneliä taivaalliselle Isällenne Hänen korvaavista siunauksistaan.
Tämä Johanneksen ilmestyksen jae on tuonut minulle usein lohtua ja auttanut minua tuntemaan Jumalan rakkautta: ”Ja [Jumala] pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Muistakaa myös tämä lupaus: ”Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.” Miten kauniita ja lohdullisia sanoja! Jeesus Kristus on maailman valo ja elämä, ja Hän on luvannut, että kun seuraamme Häntä, me emme kulje pimeässä.
Todistan teille, että teidän taivaallinen Isänne ja teidän Vapahtajanne eivät koskaan unohda teitä, olittepa millaisia tahansa, asuittepa missä tahansa, olivatpa nykyiset olosuhteenne mitä tahansa ja menneisyytenne millainen tahansa. Heidän valonsa ja Heidän rakkautensa teitä kohtaan on pysyvää, muuttumatonta ja järkkymätöntä. Ja kun pilvet ja myrskyt elämässänne väistyvät, te tiedätte, että He ovat aina olleet kanssanne, jopa synkimpinä päivinänne. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.