Naisten vaikutus ja usko siunaavat meitä kaikkia

Rakkaat sisaret, olen iloinen voidessani osallistua tähän suurenmoiseen Apuyhdistyksen tapahtumaan. Arvostan kaikkea, mitä on tapahtunut. Minä rakastan ylijohtaja Camille N. Johnsonin, sisar J. Anette Dennisin ja sisar Kristin M. Yeen esittämiä sanomia.

Minua on siunattu poikkeuksellisilla naisilla elämäni aikana, ja olen ikuisesti kiitollinen heidän vaikutuksestaan minuun. Kiitollisuuteni on niin suuri, etten pysty sitä täysin ilmaisemaan. Nämä naiset ovat pyrkineet erinomaisuuteen elämänsä kaikilla osa-alueilla, mutta he ovat tähdentäneet etenkin Jumalan rakkauden tuntemista ja arvostamista elämässään.

Vaimoni Mary on näyttänyt tästä esimerkkiä, ja hän pyrkii elämään elämänmyönteisenä ja toiveikkaana.

Tunnen suurta vastuuta puhuessani teille suurenmoisille naisille. Rakastan ja ihailen teitä sen vuoksi, millaisia te olette ja miten sitoutuneita te olette Herraan ja Hänen kirkkoonsa tässä vaikeassa maailmassa.

Rakkaat sisaret, älkää aliarvioiko sitä voimaa ja vaikutusta, joka osaavalla, rakastavalla ja hienovaraisella vaikutuskyvyllänne on niihin, joiden kanssa olette tekemisissä. Te siunaatte monia, kun pyritte elämään Kristuksen kaltaista elämää.

Vilpittömässä halussanne seurata Jeesusta Kristusta ja tehdä hyvää teistä saattaa toisinaan tuntua siltä, että riippumatta siitä, kuinka lujasti työskentelette tai mitä tahansa teettekin, se ei riitä. Huolimatta siitä, että kaikkien muiden mielestä olette olleet ”juuri oikeassa”, te saatatte joskus tuntea riittämättömyyttä ja tehottomuutta. Tekemänne erinomainen työ, osoittamanne ystävällisyys ja ilmaisemanne rakkaus tuovat kuitenkin mittaamattomia siunauksia niille, joilla on etuoikeus olla tekemisissä kanssanne, ja se riittää!

Me elämme myrskyisää aikaa. Maailma on kirjaimellisesti levottomuuden vallassa. Monet haasteista ovat hengellisiä. Niitä ovat yhteiskunnalliset kysymykset, joita me yksilöinä emme välttämättä pysty ratkaisemaan mutta jotka kuitenkin koskevat meitä. Ihmisten saaminen vakuuttuneiksi siitä, että heidän tulee valita vanhurskaus, on ikivanha haaste. Kaikessa on aina ollut vastakohtaisuutta. Tämän päivän ero on siinä, että epäilijät ”suuressa ja avarassa rakennuksessa” tuntuvat olevan äänekkäämpiä, riidanhaluisempia ja suvaitsemattomampia kuin koskaan aiemmin elämäni aikana.

Itse asiassa tällaisia haasteita on ollut aina. Vuosi ennen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustamista profeetta Joseph Smith käänsi Mormonin kirjaa. Herra ilmoitti Josephille ja Oliver Cowderylle sen, mikä on nykyään Opin ja liittojen luku 6. Se sisältää neuvoja vaikeita aikoja varten.

Herra lohdutti heitä: ”Älä siis pelkää, pieni lauma; tehkää hyvää; yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni.” Hän neuvoi heitä myös: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö. – – Olkaa uskollisia, pitäkää minun käskyni, niin te saatte periä taivaan valtakunnan. Aamen.”

Kun muistelemme niitä varhaisia pyhiä, meitä koskettavat syvästi heidän kestämänsä vaikeudet sekä esimerkki, jonka he antoivat Jumalan rakkauden tunnistamisesta ja toistensa palvelemisesta.

Kaste on lähtökohta tai alkupiste, josta käsin tarkastelemme elämäämme ja sitoutumistamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.

Monet meistä – uusia käännynnäisiä ja hyvin nuoria lukuun ottamatta – menivät kasteelle monia vuosia sitten. Suuri profeetta Alma puhuu meille vaikuttavasti, kun hän sanoo: ”Ja nyt, katso, minä sanon teille – –: Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?”

Alma jatkaa syvällisellä sanomalla, joka on täysin ajankohtainen meidän aikanamme. Pohjimmiltaan hän kysyy pyhiltä, että jos heidät kutsuttaisiin kuolemaan, olisivatko he valmiita kohtaamaan Jumalan. Sitten Alma tähdentää neljää ominaisuutta, jotta olisimme nuhteettomia Jumalan edessä.

Ensiksi, olemmeko me riittävän nöyriä? Tavallaan tämä on paluuta kasteen vaatimukseen eli siihen, että nöyrrymme ja että meillä on särkynyt sydän ja murtunut mieli.

Toiseksi, olemmeko riisuneet ylpeyden päältämme? Puhuessaan ylpeydestä Alma varoitti polkemasta Pyhää jalkoihimme ja pöyhkeilemästä kopeudessa, kiinnittämästä sydäntämme maailman turhuuksiin ja rikkauksiin luullen olevamme muita parempia sekä vainoamasta niitä, jotka ovat nöyriä.

Kolmanneksi, olemmeko riisuneet päältämme kateuden? Niille, jotka ovat saaneet suuria siunauksia mutta jotka eivät tunne kiitollisuutta, koska he kykenevät keskittymään vain siihen, mitä muilla on, voi kateus olla kaikkein haitallisinta. Elämäntapakateus on lisääntynyt, kun maine ja omaisuus ovat syrjäyttäneet uskon ja perheen paikan keskeisenä pyrkimyksenä suurelle osalle yhteiskuntaa.

Neljänneksi, pilkkaammeko tai vainoammeko me veljeä tai sisarta? Nykyajan maailmassa me näemme paljon tällaista sosiaalisessa mediassa.

Voiko mikään olla ajankohtaisempaa meidän aikamme ongelmiin liittyen kuin tämä sanoma ylpeydestä, kateudesta ja vainoamisesta?

Lähes kautta maailman suurimpana puheenaiheena ovat ajalliset ja arkiset talouteen liittyvät ongelmat. Ja kuitenkaan ei juuri keskustella palaamisesta Kristuksen kaltaisiin periaatteisiin, joissa painopisteenä on valmistautuminen Jumalan kohtaamiseen ja meidän henkemme tila. Meidän täytyy keskittyä elämässämme hengellisiin asioihin ja korostaa niitä enemmän.

Olen aina saanut innoitusta tarkastellessani Nauvoon temppelin vihkimiseen johtaneita tapahtumia. Minuun on tehnyt erityisen vaikutuksen sisarten usko. Kaikkein vallitsevimpana piirteenä tulee esiin sisarten usko. Heidän uskonsa Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin ja palautuksen profeettaan Joseph Smithiin oli mitä merkittävin.

Nämä omistautuneet naiset osoittivat uskoaan endaumentin ja temppelisinetöimisen iankaikkiseen merkitykseen uhrauksilla, joita he olivat halukkaita tekemään. He uhrasivat aikaansa ja sen vähän kallisarvoisen, mitä heillä oli. Saamansa toimeksiannon mukaisesti he myös suorittivat ensimmäisinä toimitustyötä Nauvoon temppelissä. Kun sisaret auttoivat pyhiä valmistautumaan lähtöön Nauvoosta, monet heistä kirjoittivat kertomuksia siitä, kuinka he olivat auttaneet temppelitoimituksissa koko päivän ja sitten laittaneet ruokaa ja pesseet pyykkiä suuren osan yötä. He tekivät kuitenkin selväksi, että se usko ja tieto, jota heille suotiin temppelissä, sallivat heidän riemuita, kun he muuttivat kohti tuntematonta ja suuntasivat tasankojen yli.

Naisilla on historiallisesti ollut suurempi vastuu kodista ja lapsista ja siten halu turvallisuuteen ja vakauteen. Sisarten usko ja halukkuus lähteä Nauvoosta kohti tuntematonta on innoittavaa.

Sisar Bathsheba Smithin muistiin merkityt tunteet, kun hän valmistautui lähtemään, ovat hyvin koskettavia. Hän oli nähnyt väkijoukkojen järjestäytyvän pyhiä vastaan Missourissa ja oli ollut paikalla apostoli David W. Pattenin kuollessa. Joutuessaan kokemaan lähdön Nauvoosta hän kirjoitti:

”Viimeisenä tehtävänäni tuossa kallisarvoisessa paikassa oli siistiä huoneet, lakaista lattia ja panna luuta sen tavanomaiselle paikalle oven taakse. Sitten sydän täynnä – – suljin hiljaa oven ja lähdin kohti tuntematonta tulevaisuutta, – – kohtasin sen uskoen Jumalaan ja yhtä vakuuttuneena evankeliumin lopullisesta vakiintumisesta länteen ja sen tosista, kestävistä periaatteista kuin olin ollut noissa raskaissa tapahtumissa Missourissa.”

Sisar Smith kirjoitti köyhyydestä, sairaudesta ja puutteesta, joista pyhät kärsivät matkatessaan länteen. Maaliskuussa 1847 hänen äitinsä kuoli, ja seuraavassa kuussa syntyi hänen toinen poikansa John. Hänen kertomuksensa siitä on lyhyt: ”Hän oli viimeinen lapseni, ja hän eli vain neljä tuntia.”

Myöhemmin elämässään hän oli Suolajärven temppelin emäntä ja Apuyhdistyksen neljäs ylijohtaja.

Jos pitäisi luonnehtia pioneerisisartemme tärkeintä ominaisuutta, se olisi heidän horjumaton uskonsa Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Kirkon naiset nykyään ovat mielestäni aivan yhtä vahvoja ja uskollisia. Selkeästi tarkasteltuna usko on ilmaus rakkaudesta ja kiitollisuudesta Vapahtajaa kohtaan. Hänen sovitusuhrinsa ansiosta mikään pettymys ei ole lopullinen eikä käytännöllisesti katsoen mikään rikkomus ole korjaamaton. Kun keskitämme uskomme Jeesukseen Kristukseen ja pysymme liittopolulla, me voimme saavuttaa iankaikkiset tavoitteemme.

Olosuhteet tämän päivän maailmassa edellyttävät yhä enenevässä määrin syvenevää henkilökohtaista kääntymystä ja uskon vahvistamista taivaalliseen Isään sekä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa. Kirkon oppi ja pyhät kirjoitukset tarjoavat innoitetun tiekartan, joka auttaa teitä tekemään vanhurskaita valintoja. Herran profeetta, presidentti Dallin H. Oaks, antaa erityistä opastusta meidän aikaamme varten. Herra on valmistanut meitä rivi rivin päälle niitä vaikeita aikoja varten, jotka ovat nyt edessämme.

Koettelemuksistamme huolimatta ja nykyään saamamme runsaan hengellisen johdatuksen myötä me olisimme kiittämättömiä, jos emme arvostaisi siunauksiamme.

Kiitos siitä, millaisia te olette ja mitä te teette. Todistan teille, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja ja Lunastaja. Hän elää ja antaa rakkautta ja johdatusta, jota me tarvitsemme palataksemme Hänen luokseen. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.