Jeesuksen Kristuksen uhri oli ja on sinua varten

Rakkaat sisaret, olen aina kiitollinen, kun saan olla kanssanne. Teidän uskollisuutenne ja hyvyytenne koskettaa ja innoittaa minua niin kasvokkain kuin hengessä. Siunatkoon Jumala teitä, kun välitätte Vapahtajan rakkautta ja huojennusta lähipiirissänne oleville. Me rakastamme teitä ja rukoilemme puolestanne.

Joitakin vuosia sitten vierailin lastenhuoneluokassa. Lastenhuoneen ohjaaja oli sinä päivänä poissa, ja huomasin, ettei kukaan ollut valmistanut oppiaihetta. Katsoin kaappiin, löysin oppikirjan ja valitsin Jumalan rakkautta käsittelevän oppiaiheen. Oppiaiheessa oli kuva lapsista eri puolilta maailmaa ilmentämässä Jumalan rakkautta kaikkia kohtaan. Kysyin pieneltä lastenhuoneluokalta, kuinka Jumalan rakkaus voi tavoittaa kaikki nuo lapset. Yksi vilkkaista pikkupojista, Charlie nimeltään, nosti kätensä ylös ja huudahti: ”Jumalan rakkaus on ISO!” Aivan oikein, Charlie. Jumalan rakkaus on todellakin ”iso”. Hänen rakkautensa ”kantaa [meitä]” ja on jatkuvaa jokaista Hänen lastaan kohtaan. Kukaan ei jää Hänen rakkautensa ulkopuolelle. Kuten apostoli Paavali opetti:

”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat,

ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Jumalan suuri rakkaus ilmenee Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen armollisessa lahjassa. Meidän liittomme yhdistävät meidät Kristukseen ja Hänen sovittavaan voimaansa. Hänen ansiostaan me voimme tehdä parannuksen ja muuttua. Hänen ansiostaan me voimme saada voimaa ja kykyjä, jotka ylittävät omamme. Hänen ansiostaan me voimme kokea jumalallista rauhaa ja varmuutta siitä, että ”kaikki järjestyy”.

Jeesus Kristus tuli avuksi nostamaan taakkojamme ja kantamaan sen, mitä emme voi eikä meidän ole tarkoituskaan kantaa yksin. Saanen kertoa omakohtaisen esimerkin.

Jokin aika sitten jouduin vaikeaan tilanteeseen, joka sai minut tuntemaan oloni levottomaksi ja arvottomaksi. Se alkoi hallita ajatuksiani ja viedä voimiani. Ihmettelin, miksi tilanne vaivasi minua niin syvästi. Yritin olla avulias, ystävällinen ja selkeä, mutta mikään ei tuntunut muuttuvan. Tunsin olevani jumissa ja kaipasin kipeästi huojennusta ja rauhaa.

Kuohuntani keskellä polvistuin eräänä iltana vuoteeni viereen ja aloin rukoilla taivaallista Isääni. En yksinkertaisesti jaksanut enää. Purskahdin kyyneliin ja sanoin: ”En jaksa kantaa tätä enää, tämä on liikaa. Sinun täytyy huolehtia tästä. Voisitko ottaa sen? Annan sen Sinulle. Pyydän, auta minua.” Pyysin apua Hänen Poikansa armon kautta. Samassa muistin, että Jeesus Kristus kärsi minun puolestani ja kantoi minun kipuni ja että Hänen avullaan tämä taakka voitaisiin ottaa pois. Yhtäkkiä tunsin toivoa, samanlaista kuin Alma nuorempi, joka muistaen Vapahtajan sovituksen voiman sanoi: ”Kun mieleni takertui tähän ajatukseen, huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa.”

Seuraavana päivänä synkkyyden tilalle alkoi tulla rauhaa. Rauhaa, joka todella ylitti ymmärrykseni. Rauhaa siitä, että tilanne oli Isän ja Pojan käsissä eikä minun kannettavanani. Kun päätin uskoa kuormani Heille, tunsin Heidän rakkautensa ja apunsa ja sain johdatusta tietää, kuinka saada tarvitsemaani tukea.

Seuraavien päivien ja viikkojen aikana sydämeeni ja mieleeni tuli myös laajempi näkökulma. En ollut käsittänyt, että näkökulma, joka on lähempänä Jumalan tapaa nähdä, voisi olla voimallinen lahja kohtaamiemme koettelemusten voittamisessa. Se auttoi asettamaan tilanteen oikeisiin mittasuhteisiin. Siitä tuli, kuten Herra on kuvaillut, ”vain pisara” verrattuna siihen, ”mikä on tärkeämpää”.

Vaikea tilanne ei päättynyt, mutta se ei vaivannut minua samalla tavalla kuin ennen eikä enää hallinnut ajatuksiani. Se oli todellinen ihme. Vain Hän saattoi tehdä sellaisesta sielua piinaavasta taakasta ”kevyen”.

Keskellä saamaani huojennusta luin profeetta Senosilta seuraavan pyhien kirjoitusten kohdan, joka kuvaa kokemustani: ”Ja sinä kuulit minua ahdinkojeni ja vilpittömyyteni tähden; ja Poikasi tähden sinä olet ollut minulle – – armollinen, sen tähden minä huudan sinun puoleesi kaikissa ahdingoissani, sillä sinussa on minun iloni; sillä sinä olet kääntänyt tuomiosi pois minusta Poikasi tähden.”

Sisaret, päättäkäämme uskoa Jeesukseen Kristukseen ja pyytäkäämme tarvitsemaamme apua Hänen sovituksensa voiman kautta. Toisinaan saatamme huomata olevamme ”automaattitilassa”, jossa uskomme yleisellä tasolla, että Jumala auttaa meitä, mutta emme tietoisesti pyydä Häneltä uskossa ja päätä uskoa, että Hän todella pystyy auttamaan meitä ja tulee myös tekemään niin. Luulen, että taivaallinen Isämme toivoo teidän ja minun pyytävän tarvitsemaamme apua vilpittömin sydämin ja uskoen siihen, että Jeesuksen Kristuksen uhri oli ja on TEITÄ varten. Hänen sovituksensa, Hänen ankara kärsimyksensä, olivat ja ovat teitä varten. Hän rakastaa teitä ja haluaa parantaa teidät ja siunata teitä tarvitsemallanne avulla nyt ja ikuisesti. Ja Hänellä on voima tehdä niin, kun me osoitamme uskoamme, elämme liittojemme mukaan ja teemme valinnan uskoa Häneen.

Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut: ”Kuolevaisuudessa kokemansa sovituksen ansiosta Vapahtajamme kykenee lohduttamaan, parantamaan ja vahvistamaan kaikkia miehiä ja naisia kaikkialla, mutta uskon, että Hän tekee niin vain niiden kohdalla, jotka etsivät Häntä ja pyytävät Hänen apuaan. – – Me olemme oikeutettuja tuohon siunaukseen, kun me uskomme Häneen ja rukoilemme Hänen apuaan.”

Ei ollut tarkoitus, että selviytyisimme haasteistamme ja suruistamme omin voimin. Meidän oli määrä saada Vapahtaja, jonka jumalallinen voima, rakkaus ja apu ovat henkilökohtaisia. Hän haluaa tyydyttää ja tyynnyttää tuskaisen sielun.

Kuuletko Hänen puhuvan sinulle, kuten Hän puhui Alman kansalle heidän ahdingoissaan?

”Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta.

Ja minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes ollessanne orjuudessa; ja tämän minä teen, jotta te tämän jälkeen olisitte minun todistajinani ja jotta te tietäisitte varmasti, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa.”

Kerroin edellisessä yleiskonferenssipuheessani maalauksesta, jonka nimi on ”Minä join ja saatoin päätökseen”. Nimi tulee Vapahtajan omista sanoista Opissa ja liitoissa, kun Hän kuvailee tuskaansa Getsemanessa:

”Mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta – –

kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”

Vapahtaja joi katkerasta maljasta, jotta me voisimme tehdä parannuksen ja tulla puhtaiksi. Hän joi, jotta meitä voitaisiin vahvistaa, auttaa ja parantaa. Hän joi keventääkseen kuormiamme ja antaakseen meille rauhan. Hän joi, jotta me voisimme palata Isän luo ja elää ikuisesti rakkaidemme kanssa. Hän joi rakkaudesta teitä ja minua kohtaan.

Tuon maalauksen merkitys on muuttunut ajan myötä, koska minä olen muuttunut. Suhteeni Vapahtajaani sekä ymmärrykseni Hänestä ja siitä, mitä Hän on tehnyt hyväkseni, syvenee.

Se, kuinka näemme Hänet elämässämme, muuttuu, kun päätämme uskoa Häneen, oppia Hänestä, tehdä parannusta ja antaa Hänen sovituksensa todellisuuden ulottua elämämme kaikille osa-alueille.

Minä tiedän, että taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme rakastavat teitä. Tiedän, että Jeesus Kristus elää. Hän on maailman Lunastaja. Hänen sovituksensa on teitä varten. Tämä on rukoukseni: Pyytäkäämme uskossa, mitä tarvitsemme, ja sitten ”[pysykäämme aloillamme, niin saamme] nähdä, kuinka Herra pelastaa [meidät]”. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.