NA-viikkojulkaisusta
Historian paras päivä jättää varjoonsa kaikki pahimmat päivämme
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ei ole vain hetki historiassa – se on minulle päivittäinen toivon lähde.
Oletko koskaan kokenut hetkeä, joka muuttaa koko elämän – sellaista, joka tuntuu pilaavan kaiken? Minä olen, enkä voinut tehdä mitään estääkseni sitä.
Yhtenä hetkenä sisarukseni ja minä istuimme olohuoneen sohvalla hiljaa odottamassa. Seuraavaksi tuntui kuin koko maailmani olisi romahtamassa.
Isäni huoleton selitys päätökselleen hakea avioeroa oli ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä luulin tietäväni. Luulin, että me olimme onnellinen perhe. Luulin, että päivittäisen pyhien kirjoitusten tutkimisen ja perherukouksen olisi pitänyt pitää meidät yhdessä.
Siitä hetkestä lähtien moni asia muuttui. Onnelliset lapsuusmuistoni alkoivat tuntua katkerilta. Molemmat vanhempani menivät uudelleen naimisiin. Sisarukseni alkoivat valita puoliaan.
Mietin, mitä elämälleni oli tapahtunut.
Päivä, jolloin sitoudumme seuraamaan Kristusta
Se tuntui niin epäreilulta – miksi jonkun toisen tekemän päätöksen piti pilata minun elämäni?
Vai pitikö? Vanhempieni avioero tuntui jonkin aikaa elämäni tärkeimmältä päivältä. Mutta nykyisen kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittavan presidentin Dieter F. Uchtdorfin puhe sai minut ajattelemaan asiaa uudelleen.
Hän opetti: ”Tärkein päivä ihmiskunnan historiassa oli päivä, jolloin Jeesus Kristus, Jumalan elävä Poika, otti voiton kuolemasta ja synnistä kaikkien Jumalan lasten hyväksi.”
Sitten hän lisäsi, että tärkein päivä meidän elämässämme on päivä, jolloin sitoudumme seuraamaan Jeesusta Kristusta – päivä, jonka hän toivoi toistuvan ”yhä uudelleen koko elämämme ajan”.
Joten kyllä, vaikka vanhempieni avioero muutti elämäni, Jeesuksen Kristuksen sovitus muutti ihmiskunnan historian suunnan. Eikä siinä kaikki. Olen oppinut, että pääsiäisen tapahtumien ansiosta Kristus voi muuttaa minun elämäni suunnan – joka päivä.
Tunsin jälleen toivoa
Etsiessäni tietä elämässä vanhempieni avioeron jälkeen opin, että Jeesus Kristus on todellakin suurin rauhan ja toivon lähde.
Apostoli Paavali kutsui Kristusta ”meitä odottavan hyvän ylipapiksi” (ks. Hepr. 9:11). Ylipapit ennen Häntä uhrasivat eläinuhreja vertauskuvana Hänen tulevasta uhristaan. Sitten Jeesus Kristus antoi oman elämänsä äärettömäksi sovitusuhriksi – lunastaen meidät synnistä ja kuolemasta ikuisesti ja suunnaten meidät kohti ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivoa. Hänen uhrinsa ansiosta voimme olla varmoja siitä, että voimme odottaa hyviä asioita tässä elämässä ja tulevassa.
Tuo varmuus – että tulevaisuuteni olisi valoisampi kuin nykyiset olosuhteeni – antoi minulle toivoa, jota tarvitsin jatkaakseni eteenpäin. Minulle pääsiäinen on tuon toivon juhla.
Päivänä, jolloin Kristus ristiinnaulittiin, toivo näytti katoavan. Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista sanoi: ”Luulen, että tuo perjantai oli synkin kaikista päivistä sitten tämän maailman historian alkamisen.”
Hän jatkoi:
”Jokaisella meistä on omat perjantaimme – noita päiviä, jolloin itse maailmankaikkeus näyttää olevan pirstaleina ja maailmamme sirpaleet ovat palasina hajallaan ympärillämme. – –
Mutta minä todistan teille Hänen nimessään, joka voitti kuoleman, että sunnuntai koittaa.”
Tuo ensimmäinen pääsiäissunnuntai tosiaankin jätti taakseen edellisten päivien pimeyden. Kristuksen ylösnousemus palautti toivon Hänen opetuslapsilleen kaikkina aikoina. Tämä toivo voi ulottua jokapäiväiseen elämäämme.
Sen parantaminen, mikä on särkynyt
Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”[Jeesus Kristus] elää – paitsi silloin myös nykyään, ei vain muutamille vaan kaikille. Hän tuli ja tulee parantamaan murheen murtamat, vapauttamaan vangitut, palauttamaan näön sokeille ja päästämään sorretut vapauteen. Se tarkoittaa meitä jokaista. Hänen lunastavat lupauksensa ovat voimassa riippumatta menneisyydestämme, nykyisyydestämme tai tulevaisuuttamme koskevista huolenaiheista.”
Kristuksen parantava voima on todellinen. En puhunut isäni kanssa vuosiin. Yritin unohtaa, mitä hän oli tehnyt. Anoin Kristuksen armoa, että sen avulla pääsisin vihastani. Henki auttoi minua ymmärtämään, mitä minun tuli tehdä, ja lopulta pystyin antamaan hänelle anteeksi. Vaikka suhteemme oli vielä palautumassa, siihen juurrutettiin uusi elämä.
Pääsiäinen on muistutus siitä, että Jeesuksen Kristuksen ansiosta toivo voittaa epätoivon, elämä voittaa kuoleman ja valo voittaa pimeyden. Oma valintani seurata Häntä muovaa elämääni – ei jonkun toisen tekemä valinta.
Jossakin vaiheessa jokaiselle meistä tulee vastaan elämää muuttavia hetkiä. Evankeliumin kauneus on siinä, että tietää, etteivät ne päivät ole niitä, joilla on eniten merkitystä. Tärkein päivä on jo tapahtunut, ja voimme elää sitä joka ikinen päivä.