NA-viikkojulkaisusta
Vaikeuteni espanjan kielen kanssa opettivat minut luottamaan Herraan
Taivaallinen Isä voi auttaa meitä tulemaan kykeneviksi, luottavaisiksi ja iloisiksi matkallamme kuolevaisuudessa.
Palasin kaksi vuotta sitten kotiin lähetystyöstäni. Palvelin espanjan kielellä ilman aiempaa kokemusta siitä kielestä, ellei satunnaisia numeroita ja tervehdyksiä lasketa. Muistan yhä, kuinka oltuani vain muutaman kuukauden lähetystyössä ilmaisin lähetysjohtajalleni turhautumiseni siitä, että minulla oli yhä vaikeuksia kielen kanssa.
Miksei taivaallinen Isä siunannut minua kyvyllä puhua sujuvasti, niin että voisin palvella Hänen lapsiaan tehokkaammin? Varmastikin Hän halusi sitä.
En silloin ymmärtänyt, ettei lähetystyössäni ollut kysymys siitä, että minusta tulisi täydellinen väline yhdessä yössä. Siinä oli kysymys siitä, että oppisin kolme periaatetta, joita tarvitsisin palvellakseni taivaallista Isää koko loppuelämäni ajan.
Niitämme sitä, mitä kylvämme
Pyhissä kirjoituksissa kuvataan periaatetta, johon toisinaan viitataan sadonkorjuun lakina: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal. 6:7).
Jumala on kiinnostunut siitä, että pyrimme tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen. Aivan kuten siemen, joka täytyy kylvää ja jota täytyy kastella ja hoitaa kärsivällisesti ennen kuin se kantaa hedelmää, myös omavaraisuus muotoutuu ja kehittyy vähitellen.
Kun muistelen tapahtunutta, huomaan, että ponnistelu espanjan kielen kanssa opetti minulle päivittäistä parannusta, tavoitteiden asettamista ja sinnikkyyttä. Ajan myötä kommunikointikykyni kehittyivät paljon pidemmälle kuin alun perin pidin mahdollisena.
Käänny ulospäin
Toisinaan kuvittelemme, että omavaraisuus tarkoittaa asioiden tekemistä yksin. Lähetystyöni opetti minulle, että asia on päinvastoin.
Lähetystyössä ihmissuhteeni kehittyivät ihmeellisin tavoin, kun annoin muiden auttaa itseäni. Mutta mikään suhde ei kehittynyt niin paljon kuin suhde taivaalliseen Isääni. Se, että opin tukeutumaan ja luottamaan Häneen, on siunannut minua monin tavoin.
Eräänä sunnuntaina minun piti opettaa oppiaihe espanjaksi. Pelkäsin kovasti nolaavani itseni ja turhauduin siihen, ettei kielitaitoni ollut niin sujuvaa kuin olisin halunnut. Kun sitten oli toverini vuoro puhua, tunsin Hengen muistuttavan minua: ”Logan, tässä oppiaiheessa ei ole kysymys sinusta. Kysymys on muiden rakastamisesta ja opettamisesta. Unohda itsesi ja ryhdy työhön.”
Kun käänsin huomioni ulospäin, sanat alkoivat virrata. Henki oli läsnä – ei siksi, että olisin yhtäkkiä ollut täydellinen opettaja, vaan koska siirsin huomioni itsestäni niihin, joita rakastin ja palvelin.
Luota puutarhuriin
Olen joskus kysynyt itseltäni: ”Mutta jos Jumala haluaa meidän käyttävän tahdonvapauttamme tavoitteiden asettamiseen ja suunnitelmien laatimiseen, niin miksi suunnitelmani ja tavoitteeni tuntuvat toisinaan menevän pilalle?”
Tällaisina hetkinä minulla on tapana muistella kertomusta, jonka presidentti Hugh B. Brown (1883–1975) kerran kertoi herukkapensaan karsimisesta.
Hän kuvitteli pensaan sanovan: ”Minähän kasvoin niin hyvin – – ja nyt sinä olet katkaissut minut.”
Kuulostaako tämä tutulta?
Presidentti Brownin yksinkertainen vastaus pensaalle oli tämä: ”Minä olen täällä puutarhuri ja tiedän, millainen haluan sinun olevan. – – Jonakin päivänä, kun olet täynnä marjoja, katsot taaksepäin ja sanot: ’Kiitos, Puutarhuri, että leikkasit minua, että rakastit minua tarpeeksi satuttaaksesi minua.’”
Minulla on ollut tällaisia hetkiä – kun tavoitteet ja suunnitelmat, jotka tunsin hyviksi ja vanhurskaiksi, ovat yhtäkkiä luhistuneet. Niinä hetkinä olen oppinut luottamaan siihen, että Jumala on elämäni puutarhuri. Hän näkee mahdollisuuteni silloinkin, kun en itse näe niitä. Hänen ”karsimisensa” on aina rakkauden teko.
Saan lohtua siitä tiedosta, että rakastava taivaallinen Isäni johdattaa minua kohti jotakin suurempaa kuin mitä pystyn tällä hetkellä kuvittelemaan.
Omavaraisuus saa aikaan kasvua
Lehi opetti, että ”ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25). Omavaraiseksi tuleminen vaatii uskoa, työtä ja kärsivällisyyttä, mutta se on todella sen arvoista.
Kun asetamme tavoitteita, laadimme suunnitelmia, toimimme omasta vapaasta tahdostamme (ks. OL 58:27) ja luotamme Jumalaan niin paljon, että annamme Hänen tarvittaessa muuttaa suunnitelmiamme, meistä kasvaa sellaisia ihmisiä, jollaisiksi Hän on meidät tarkoittanut.
Olen hyvin kiitollinen opetuksista, joita sain lähetystyöni aikana, etenkin opetellessani uutta kieltä. Vaikka yhä aktiivisesti odotan Herraa muilla elämäni osa-alueilla, tiedän voivani luottaa Häneen.
Missä vaiheessa sitten oletkin matkallasi kohti omavaraisuutta, muista: Herra ei odota sinun tekevän kaikkea yksin. Kutsu Hänet mukaasi. Tukeudu ihmisiin, joita Hän asettaa ympärillesi. Ja ole kärsivällinen itseäsi kohtaan.
Aikanaan muistelet elämääsi ja huomaat, että kun turvaat Häneen, jokainen vaikeus, jokainen viivästys ja jokainen odottamaton muutos on auttanut sinua tulemaan kyvykkäämmäksi, myötätuntoisemmaksi ja iloisemmaksi.