Ottakaa iloiten vastaan odotustenvastainen Messias

No, ajan mittaan ylistys- ja riemuhuudot vaimenivat, kuten niin usein tapahtuu elämässä. Väkijoukot hajaantuivat. Ihmiset palasivat tavanomaisiin toimiinsa.

Sillä välin Jeesus söi hiljaisesti viimeisen aterian apostoliensa kanssa. Hän opetti heitä, rohkaisi heitä ja rukoili heidän puolestaan. Hän antoi heille sakramenttitoimituksen – jotakin, minkä avulla muistaa Hänet.

Sitten Hän meni Getsemaneksi kutsuttuun puutarhaan, ja siellä – yksin – Hän otti kantaakseen maailman synnit. Hän polki ”kuurnallisen rypäleitä – – yksin”, eikä ketään ollut Hänen kanssaan (Jes. 63:3).

Seuraavan päivän loppuun mennessä Jeesus riippui ristillä kahden tavallisen rosvon välissä kärsien julman ja nöyryyttävän teloituksen. Palvonnan sijaan Hän sai nyt osakseen pilkkaa. ”Onhan hän Israelin kuningas”, ihmiset sanoivat, ”tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” (Matt. 27:42.)

Jotkut tarkkailijat ovat varmasti olleet vilpittömästi ymmällään. Eikö tämä ollut sama mies, joka oli aiheuttanut kaiken sen hälinän muutama päivä sitten? Eikö Hänen pitänyt olla meidän Pelastajamme? Kuinka Hän voi pelastaa meidät, jos Hän ei pysty pelastamaan edes itseään?

Jälkiviisaina voimme selvästi nähdä, että ihmisillä oli virheellisiä odotuksia Jeesuksen todellisesta tehtävästä.

Emmekö me kaikki ole kokeneet ajoittain, että se, mitä odotamme elämältä, ja se, mitä todella tapahtuu, eroavat toisistaan? Eivätkö odottamattomat yllätykset kuulu elämäämme?

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on korkeiden ihanteiden evankeliumi.

Mutta ei pitäisi tulla yllätyksenä, etteivät ihanteet aina sovi yhteen kuolevaisuuden sotkuisen, arkisen todellisuuden kanssa.

Täydellisessä maailmassa jokainen pitäisi aina Jumalan käskyt. Täydellisessä maailmassa me kaikki tuntisimme itsemme siunatuiksi ja onnellisiksi ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jokainen uskollinen jäsen saisi lujan, tyydytystä tuottavan avioliiton ja perheen.

Mutta tosiasia on, että jotkut meistä kohtaavat hyvin monitahoisia, pelottavia haasteita, jotka saavat nämä siunaukset tuntumaan miltei saavuttamattomilta.

Mitä me siis teemme, kun evankeliumin kauniit, yleismaailmalliset, iankaikkiset ihanteet ovat ristiriidassa elämän tuskallisen, yksilöllisen, kuolevaisen todellisuuden kanssa?

On ainakin kaksi asiaa, jotka teidän tulee muistaa:

Älkää koskaan luopuko ihanteista.

Älkää sivuuttako todellisuutta.

Meidän kuolevaisen mielemme ja sydämemme ei ole helppoa pitää kiinni kahdesta käsityksestä, jotka näyttävät olevan ristiriidassa keskenään.

Niinpä ratkaistaksemme mielessämme tämän eroavuuden saatamme tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä: ”Jos kärsin, minun on täytynyt tehdä jotakin väärin”, tai: ”Jos en näe toivomiani siunauksia, lupaukset eivät voi olla todellisia.”

Mutta ehkä on toinenkin tapa katsoa asioita. Eikö Herra sanonut: ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella” (Jes. 55:9).

Oletteko koskaan huomanneet, miten erilaisilta asiat näyttävät korkeammalta katsottuna? Kun saavuttaa huipun ja katsoo alas laaksoon, eikö olekin hämmästyttävää, kuinka pieneltä kaikki näyttää?

Jumala kutsuu meitä seuraamaan Hänen tietään kohti korkeampaa ja pyhempää näkökulmaa. Näette maailman ja sen haasteet uusin silmin; näette asiat koko luomakunnan ja pelastussuunnitelman valossa.

Rakkaat ystäväni, te olette siinä vaiheessa elämäänne, jossa pitää tehdä tärkeitä päätöksiä: merkittäviä koulutusta ja ammattia koskevia valintoja, kenen kanssa mennä naimisiin ja milloin perustaa perhe. Kaikkiin näihin valintoihin tarvitsette taivaan siunauksia ja Pyhän Hengen johdatusta. Ja se on todellista. Sitä on saatavilla. Noudattakaa mallia, jonka Herra opetti Oliver Cowderylle: ”[Tutki] sitä tarkoin mielessäsi [ja kysy Jumalalta], onko se oikein” (OL 9:8).

Teillä on aivot ja sydän. Ja te voitte tietää.

Pyytäkää siis taivaalliselta Isältänne siunauksia ja johdatusta. Kertokaa Hänelle toiveistanne, unelmistanne ja haluistanne. Mutta kun teette niin, varmistakaa, ettette yritä saada Häntä näkemään asioita omalla tavallanne. Pyytäkää Häntä avaamaan silmänne näkemään asiat Hänen tavallaan. Silloin vastaukset alkavat virrata. Silloin kiipeätte vuorelle ja alatte nähdä asioita korkeammasta näkökulmasta – jopa taivaallisen Isän näkökulmasta.

Huomaatte, että monet asiat, jotka näyttivät hyvin suurilta ja ylivoimaisilta, ovat todellisuudessa paljon pienempiä eivätkä enää niin uhkaavia.

Samalla te havaitsette tiettyjen sellaisten asioiden iankaikkisen merkityksen, jotka näyttivät kuolevaisilla silmillänne katsottuina pieniltä.

Rukouksissamme me noudatamme esimerkkiä, jonka Vapahtaja antoi meille, kun Hän rukoili Getsemanen puutarhassa: ”Isä – – älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42).

Saatte vastauksia rukouksiinne. Todistan siitä. Ette ehkä omalla tavallanne, mutta varmasti Hänen tavallaan. Joskus ne tulevat jonkin pyhien kirjoitusten kohdan, pyhän tunteen tai luotettavan henkilön sanojen kautta, mutta ne tulevat.

Herra todellakin tuntee teidät. Hän tuntee sydämenne. Hän tietää nimenne. Sellaiset hetket voivat olla teille kuin se pyhä, rauhallinen hetki kauniina kevätaamuna tyhjän haudan ulkopuolella, kun nuori nainen itki ja ylösnoussut Jeesus kutsui häntä nimeltä (ks. Joh. 20:16).

Voitteko tuntea, kuinka Jeesus lempeällä äänellään kutsuu teitä nimeltä? Muistakaa, että Vapahtaja tietää nimenne. Hän rakastaa teitä.

Palmusunnuntaina Jeesuksen saapuminen riemusaatossa Jerusalemiin veti väkijoukon puoleensa. Se oli loistava ja jännittävä hetki. Mutta vieläkin tärkeämpää oli se, mitä Jeesus teki Jerusalemiin tultuaan – vaikka suuri osa siitä tapahtui hiljaisesti, yksityisesti, jopa useimmilta ihmisiltä huomaamatta.

Se ei ehkä ollut sitä, mitä ihmiset odottivat Messiaalta. Mutta se oli sitä, mitä Jumala oli luvannut. Ja se oli sitä, mitä ihmiset – ihmiskunta, te ja minä – me kaikki tarvitsimme. Se oli taivaallinen lahja ja sovitusuhri, joita koko ihmiskunta, kaikki Jumalan lapset, tarvitsivat.

”Katso”, profeetta Sakarja sanoi, ”kuninkaasi tulee” (Sak. 9:9).

Aivan kuten lempeä Kristus saapui riemusaatossa Jerusalemiin, Hän tulee teidän kunkin elämään henkilökohtaisesti, jos otatte Hänet vastaan.