NA-viikkojulkaisusta
Pysähdy tänä pääsiäisenä miettimään kedon kukkia
Etsiessämme Kristusta opimme ymmärtämään, että Hänen rauhansa voi olla meidän aina.
Valokuva Adobe Stock
Viimeisinä päivinään kuolevaisuudessa Jeesus Kristus tyynnytteli opetuslapsiaan: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh. 14:27.)
Pääsiäisenä, kun juhlimme Hänen lopullista voittoaan synnistä ja kuolemasta – Hänen ylösnousemustaan – tämä lupaus on erityisen voimallinen. Mutta vaikka Vapahtajan rauha on aina ulottuvillamme, toisinaan meidän voi olla vaikea tuntea sitä.
Kuinka Hänen rauhansa, toivonsa ja ilonsa voivat siis aina olla kanssamme?
Minä olen löytänyt rauhaa etsimällä Häntä aktiivisesti.
Pyri tuntemaan rauhaa Jeesuksen Kristuksen avulla
Yksi tapa, jolla etsin rauhaa Kristuksen avulla, on runojen kirjoittaminen. Elän ja hengitän runoutta, joten viimeisten kahden vuoden ajan olen seurannut Vapahtajan tekoja kirjoittamalla runon jokaiselle pääsiäisviikon päivälle.
Ensimmäisenä vuonna tunsin innoitusta kirjoittaa runoja osoittaakseni rakkauteni ja kiitollisuuteni Vapahtajaa kohtaan ja oppiakseni lisää Hänen teoistaan. Se oli vaikuttavaa mutta ei suoranaisesti henkilökohtaista. Kirjoitin enimmäkseen aivan kuin olisin kuvaillut Hänen tekojaan.
Seuraavana vuonna kirjoitin runoja löytääkseni rauhaa Vapahtajassa ja koska halusin noudattaa ensimmäisen presidenttikunnan neuvoa tehdä pääsiäisestä tärkeämmän elämässäni. Yhteyteni Kristukseen syveni aidosti, koska etsin Häntä. Kirjoitin niiden näkökulmasta, jotka olivat Hänen tekojensa ja opetustensa silminnäkijöitä. Se oli syvästi liikuttavaa ja uskomattoman henkilökohtaista.
Puin siis sanoiksi sen, millaista olisi jonkun sellaisen elämä, jolla ei ollut muuta annettavaa kuin oma itsensä. Tai jonkun, joka ei ollut kärsinyt vakavasta fyysisestä sairaudesta tai vankeudesta mutta oli hengellisesti runneltu ja sidottu. Tai jonkun, joka ei ollut koskaan todella osoittanut rakkautta ja johon Jeesuksen julistus suurimmasta rakkaudesta teki vaikutuksen.
Kaiken tämän ja muun pohtiminen auttoi minua olemaan kiitollisempi Vapahtajan suurenmoisesta ja täydellisestä elämästä sekä tuntemaan nöyrempää kunnioitusta sitä kohtaan.
Elä yksityiskohdissa
Kun pohdin Vapahtajan tekojen yksityiskohtia, huomasin, että Hän oli hyvin lähellä minua. Tiedän, etten ollut paikalla kuulemassa sanoja ”Lasarus, tule ulos!” (Joh. 11:43) enkä nähnyt Hänen itkevän, mutta kun pohdin asiaa ja kirjoitin, minusta tuntui kuin olisin ollut haudalla Betanian ulkopuolella.
Joissakin osissa maailmaa on sanonta ”pysähdy nauttimaan ruusujen tuoksusta”. Se kehottaa ihmisiä hidastamaan vauhtia, kun he ovat liian ahdistuneita ja stressaantuneita näkemään elämän myönteiset puolet. Mutta entä jos sen sijaan pysähdymme katsomaan ”kedon kukkia” (Matt. 6:28), kuten Kristus opetti? Entä jos etsimme tietoisesti Hänen tarjoamaansa onnellisuutta, tyydytystä ja rauhaa?
Mielestäni tärkeintä on antaa itsellemme aikaa elää Hänen rakastavien tekojensa ja sanojensa yksityiskohdissa. Kuvittele, että olet muinaisessa Jerusalemissa ja reagoit Kristuksen opetuksiin. Yritä esimerkiksi kuvitella, että olet lähellä ristiä ja kuulet Vapahtajan pyytävän taivaallista Isää antamaan anteeksi niille, jotka ristiinnaulitsivat Hänet (ks. Luuk. 23:34). Kuinka se vaikuttaisi sinuun?
Tai kuvittele, että Vapahtaja on juuri luvannut sinulle rauhan, jollaista et ole ennen tuntenut (ks. Joh. 14:27). Olit kuitenkin siinä uskossa, että Messiaan piti tuoda rauha vapauttamalla israelilaiset roomalaisten alaisuudesta, eikä Hän ole tehnyt sitä. Millaisesta rauhasta Hän siis opetti?
Tai kuvittele, että seurasit Kristusta vuosia. Hän kuitenkin kuoli. Menit huolehtimaan Hänen ruumistaan ja löysit vain tyhjän haudan. Miltä sinusta tuntuisi? (Ks. Joh. 20:1–13.)
Mitä siis tein löytääkseni rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa? Mietin omalla tavallani kedon kukkia. Varasin aikaa etsiäkseni Hänen rakkauttaan Hänen elämänsä kertomuksista ja löysin sen. Ihmeellisintä oli se, että Hän oli siellä odottamassa syli avoinna.
Jos ajattelemme kedon kukkia, oivallamme, että rauha Hänessä ei ole meidän vasta sen jälkeen kun kärsimys on päättynyt. Se voi olla meidän aina.
Olkoon teillä tänä pääsiäisenä rauha Kristuksessa, kuten on ollut minullakin.