NA-viikkojulkaisusta
Löysin uudelleen oman paikkani temppelissä
En ollut käynyt temppelissä vuosiin, mutta käännyin Vapahtajan puoleen, jotta Hän auttaisi minua tulemaan jälleen kelvolliseksi menemään temppeliin.
Valokuva Provon keskustan temppelistä Megan Barnum
Seisoin eteisaulassa, kun toinen neuvonantaja piispakunnassa pyysi minua puhumaan sakramenttikokouksessa temppelien tärkeydestä. Silmät alas luotuina ja nolon punan hiipiessä poskilleni kysyin, voisinko puhua jostakin muusta aiheesta. En ollut käynyt temppelissä moneen vuoteen, koska olin tehnyt elämässäni valintoja, jotka olivat erottaneet minut taivaallisesta Isästäni, enkä tuntenut olevani kelvollinen puhumaan temppelistä.
Tuon kokemuksen jälkeen temppeli alkoi tulla mieleeni toistuvasti ja tunsin kasvavaa halua mennä sinne, mutta samalla koin olevani siihen kelvoton. Pelkäsin, ettei taivaallinen Isä haluaisi minua pyhään huoneeseensa.
Muutoksen askelia
Yleiskonferenssin tullen kuuntelin hermostuneena puhujia toivoen, että tuntisin jonkin osoituksen siitä, että virheistäni huolimatta Jumala rakasti minua yhä. Tuolloin presidentti Dieter F. Uchtdorf, silloinen toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi: ”Sillä ei ole väliä, miten täysin raunioina elämämme näyttää olevan. Sillä ei ole väliä, miten verenpunaisia meidän syntimme, miten syvää meidän katkeruutemme, kuinka yksinäinen, hylätty tai särkynyt meidän sydämemme saattaakin olla. – – Kenenkään elämä ei ole niin pirstaleina, ettei sitä voisi palauttaa entiselleen.”
Tunsin selvästi, että Jumala puhui minulle. Olin kuukausien ajan miettinyt, kuinka voisin palata Kristuksen luo, ja tuo konferenssipuhe oli Hänen kutsunsa minulle tehdä muutoksia, jotta voisin jälleen mennä Hänen huoneeseensa.
Tapasin piispani keskustellakseni siitä, kuinka voisin mennä temppeliin uudelleen. Hän auttoi minua ymmärtämään, mikä rooli Jeesuksella Kristuksella voisi olla elämässäni ja kuinka Hänen sovituksensa vastaanottaminen voisi auttaa minua antamaan tuskan ja synnin kuormani Hänelle. Aloin rukoilla ymmärrystä, voimaa ja kärsivällisyyttä itseäni kohtaan. Luottamalla Jumalaan joka päivä hieman enemmän ja toimimalla joka päivä hieman paremmin loin vähitellen uudelleen yhteyden Vapahtajan valoon.
Tekemällä työtä piispani kanssa ja oppimalla lisää Vapahtajastani syvensin todistustani identiteetistäni taivaallisen Isän tyttärenä. Ymmärsin, että rakastava Lunastajani ei koskaan pyytäisi minua erkaantumaan Hänestä mutta Saatana yrittäisi saada minut tuntemaan, etten kuulu temppeliin. Tämän tiedon ansiosta tunsin lopulta olevani valmis palaamaan Jumalan huoneeseen.
Paluu temppeliin
Siististi taiteltu suositus kädessäni kävelin temppeliä kohti ensimmäistä kertaa vuosiin, ja yhtäkkiä minut valtasi huoli paikastani Jumalan huoneessa. Mitä lähemmäksi pääsin temppelin ovia, sitä suuremmaksi epävarmuuteni kasvoi. Näyttäisinkö typerältä, kun en tiennyt, minne mennä tai mitä tehdä? Olinko liian vanha menemään temppeliin kasteille?
Suosituspöydän ääressä oleva mies hymyili tullessani sisään ja toivotti minut tervetulleeksi temppeliin. Sinä aamuna henkeni uudistui, kun temppelityöntekijät saivat minut vakuuttuneeksi paikastani Jumalan huoneessa.
Kun olin lähdössä, yksi työntekijöistä vilkutti minulle kävellessäni pitkin käytävää pois kastetiloista. Hän sanoi minulle iloisesti kuiskaten: ”Kiitos, että tulit tänään temppeliin – me tarvitsimme sinua täällä!” Lupasin hänelle, että tulisin taas seuraavalla viikolla, sillä en malttanut odottaa, että saisin jälleen tuntea temppelin lämpöä.
Koska meillä on jumalallinen identiteetti taivaallisten vanhempien tyttärinä ja poikina, jokainen meistä voi kokea kuuluvansa temppeliin. Mikään ei voi pysyvästi pitää meitä poissa Jumalan rakkauden piiristä, jos haluamme olla Hänen luonaan. Hän haluaa meidät luokseen, ja kun otamme pieniä askelia tullaksemme joka päivä enemmän Vapahtajamme kaltaisiksi, me voimme sovittaa elämämme Hänen elämänsä mukaiseksi ja pysyä aina kelvollisina menemään temppeliin. Tiedän, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta me voimme mennä Jumalan pyhään huoneeseen ja saada siunauksia, jotka odottavat meitä siellä.
Ja kuten olen kokenut, nuo siunaukset ovat mittaamattoman arvokkaita.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.