NA-viikkojulkaisusta
Kuinka temppeli auttoi minua tuntemaan oloni kotoisaksi, kun muutin toiselle puolelle maata
Temppelissä opetettavat totuudet lohduttivat minua jatkuvan muutoksen aikana.
Heti liityttyäni Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon 19-vuotiaana muutin toiselle puolelle maata New Yorkista Idahoon. Kulttuurisokki yllätti minut, ja uuden uskontoni tasovaatimukset ja uuden osavaltioni normit hämmensivät minua. Tunsin olevani tuuliajolla ja tulevani kiskotuksi moniin eri suuntiin.
Vielä naimisiin mentyänikin kamppailin yksinäisyyden kanssa. Mutta se muuttui, kun aloin palvella temppelissä.
En odottanut, että nuo temppelikokemukset auttaisivat minua voittamaan yksinäisyyteni tai kokemani kulttuurisokin, mutta seuraavassa on kolme tapaa, joilla ne tekivät juuri niin:
1. Vapahtajan muistaminen
Temppelissä palveleminen auttoi minua ymmärtämään, kuinka paljon ponnisteluja temppelin asettaminen etusijalle vaatii. Sen ansiosta sain olla yhteydessä kirkon jäseniin uudella kotiseudullani ja ymmärtää, miksi ja kuinka he elivät evankeliumin mukaan.
Aloin panna merkille, että useimmat ihmiset käyvät temppelissä muistaakseen Vapahtajan lupaukset ja tullakseen enemmän Hänen kaltaisikseen.
Joskus on helppo keskittyä siihen, mitä kaikki muut tekevät, ja jäädä kiinni elämän kiireisiin. Siksi minun oli toiselle paikkakunnalle muutettuani aluksi vaikea ymmärtää kaikkien muiden erilaisia toimintatapoja. Mutta Jeesus Kristus sanoo, että Hän antaa meille levon, jos turvaamme Häneen (ks. Matt. 11:28–30). Kun siis tunsin lannistuvani, tajusin, että minun tarvitsi vain kääntää sydämeni Hänen puoleensa.
Ja temppelissä oleminen auttoi minua siinä eniten! Presidentti Russell M. Nelson (1924–2025) opetti: ”Jeesus Kristus on syy siihen, miksi me rakennamme temppeleitä. Jokainen temppeli on Hänen pyhä huoneensa.” Kun keskitymme Kristukseen, me voimme oppia olemaan armollisempia itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä kohtaan.
2. Yhteyden saaminen perheeseeni ja sukulaisiini
Perhe on minulle kaikki kaikessa. Kun liityin kirkkoon, tiesin, että perhe, jonka perustin mieheni kanssa, voisi olla iankaikkinen, jos kunnioittaisimme temppeliliittojamme, mutta vanhempani ja sisarukseni eivät olleet jäseniä. Heidän – etenkin isäni – oli vaikea ymmärtää tunteitani ja uskoani, ja heillä oli paljon kysymyksiä, joihin en aina osannut vastata.
Kun tunsin oloni yksinäiseksi ja lannistuneeksi perheeni vuoksi, osallistuin endaumentti-istuntoon omalla äidinkielelläni eli espanjaksi. Ajattelin isääni. Ja tunsin Hengen antaman voimakkaan vaikutelman siitä, että isälläni olisi jonakin päivänä tilaisuus oppia uskostani ja hyväksyä se.
Myös patriarkallisessa siunauksessani luvataan, että tunnen olevani lähempänä esivanhempiani temppelissä. Niinpä tein paljon sukututkimustyötä. Mieheni teki sijaistyötä ecuadorilaisen isoisäni puolesta, mikä täytti tuon lupauksen omalla kohdallani hyvin koskettavasti. Menetin isoisäni, kun olin nelivuotias, ja hänen ja muiden esivanhempien palveleminen temppelissä muistutti minua siitä, etten ole yksin.
Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista on todistanut: ”Yhteyden saaminen esivanhempiimme voi muuttaa elämäämme yllättävillä tavoilla. Heidän koettelemuksistaan ja saavutuksistaan saamme uskoa ja vahvuutta. Heidän rakkautensa ja uhrauksensa opettavat meitä antamaan anteeksi ja kulkemaan eteenpäin. Lapsistamme tulee sinnikkäitä. Saamme suojaa ja voimaa. Siteet esivanhempiin lisäävät suvun läheisyyttä, kiitollisuutta, ihmeitä. Sellaiset siteet voivat tuoda apua verhon toiselta puolen.”
3. Tieto siitä, että Jumala on tietoinen minusta
Kun palvelen Jumalaa temppelissä, tunnen aina saavani vahvistuksen sille, että Jumala on tietoinen minusta, olinpa missä tahansa. Tunnen siellä aina rauhan ja tuttuuden tunteen, aivan kuin olisin tullut kotiin. Siitä oli kovasti apua muutosten aikana. Se, että minua muistutettiin siitä, kuka todella olen ja kuinka Hän pitää lupauksensa, auttoi minua löytämään vakaan maaperän.
Tiedän, että jokainen meistä voi kulkea erilaisia elämänpolkuja, mutta Jumalan lapsina me kaikki kuljemme yhdessä eteenpäin liittopolulla kohti Häntä.
Jos joudut kohtaamaan elämässäsi valtavan muutoksen, se saattaa alkuun olla vaikeaa, mutta luota siihen, että taivaallinen Isä auttaa sinua sopeutumaan. Käy temppelissä usein, jos se on mahdollista, ja jos ei ole, pohdi liittojesi voimaa ja keskity siihen. Elä Kristuksen opetuslapsena.
Tapahtuipa mitä tahansa, tiedä, että Hän opastaa sinua ja että esivanhempasi kannustavat sinua eteenpäin.