NA-viikkojulkaisusta
Tiesin, että elämäni voisi olla parempaa – mitä voisin muuttaa?
Löysin ystäviä, joilla näytti olevan elämässään sitä, mitä kaipasin.
Suurimman osan elämääni pidin itseäni ateistina. En ollut varma, mitä halusin elämältä tai mitä järkeä siinä oli, mutta olin riittävän onnellinen.
Mutta kun aloin opiskella yliopistossa, eteeni tuli vastuksia. En tehnyt kovin hyviä päätöksiä. Tunsin olevani eksyksissä. Muutama vuosi myöhemmin tapasin uudelleen pari ystävääni, jotka ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Olin kasvanut heidän kanssaan ja nauttinut aina heidän seurastaan, mutta en ollut koskaan tuntenut, että heidän elämäntapansa olisi minua varten.
Kun kerroimme toisillemme elämästämme, näin heidän kasvoillaan vain iloa. He olivat kumpikin menneet naimisiin ja saaneet lapsia, heillä oli ura, joka oli nousussa, ja ennen kaikkea he näyttivät säteilevän hyvyyttä.
Kun vertasin omaa elämääni heidän elämäänsä, tajusin, että oma elämäni oli menossa aivan toiseen suuntaan. Olin kulkemassa polkua, jota en halunnut kulkea. Halusin, että elämällä on tarkoitus, enkä halunnut tavoitella asioita, jotka eivät toisi minulle onnellisuutta pitkällä aikavälillä.
Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että elämästäni puuttui jotakin.
Ja olin melko varma, että näillä ystävillä oli se puuttuva palanen.
Valinta, jolla oli vaikutusta
Kun aloin jälleen viettää aikaa näiden ystävien kanssa, tajusin, etteivät he kokeneet iloa ja menestystä pelkästään siksi, että he olivat kirkon jäseniä. Ystävieni käsitys elämän tarkoituksesta ja motivaatio jatkaa eteenpäin olivat kuitenkin hämmästyttäviä. He olivat hyvin rakastavia ja päättäväisiä, ja heillä oli loputtomasti energiaa. En ymmärtänyt, mikä sai heidät elämään niin.
Lopulta kuitenkin tajusin, että heidän elämänilonsa johtui siitä, että he noudattivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusperiaatteita. Niinpä aloin esittää kysymyksiä, ja ystäväni kannustivat minua oppimaan lisää.
Kun opin evankeliumista, se tuntui alkuun oudolta. Minulla ei ollut mitään hengellisiä uskonkäsityksiä, joiden varaan rakentaa, mutta evankeliumin totuudet vain alkoivat loksahtaa kohdalleen. Minusta tuntui, että elämällä oli vihdoin tarkoitus.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut hiljattain: ”Päätökseni seurata Jeesusta Kristusta on tärkein päätös, minkä olen koskaan tehnyt. – – Sillä valinnalla on ollut ratkaiseva vaikutus! Tuo päätös on tehnyt hyvin monia muita päätöksiä helpommiksi. Tuo päätös on antanut minulle tarkoituksen ja suunnan. Se on myös auttanut minua selviytymään elämän myrskyistä.”
Minusta on tuntunut samalta, kun olen päättänyt seurata Jeesusta Kristusta ja mennä kasteelle.
Sitoudumme taivaalliseen Isään
Kirkkoon liittymiseni jälkeen olosuhteeni eivät ole juurikaan muuttuneet. Minulla on vielä paljon selvitettävää, mutta yleinen suhtautumiseni elämään on täysin erilainen kuin ennen.
Se, että opin Vapahtajasta, tunnen jumalallisen identiteettini ja oivallan, ettemme ole yksin tällä matkalla, on auttanut minua tuntemaan samaa rauhaa ja innokkuutta, jota ystävilläni on aina.
Luotan suuresti taivaalliseen Isäämme ja pidän kiinni ajatuksesta, että tapahtuipa mitä tahansa, Hän on tukenani. Kun pidän liittoni ja pyrin toimimaan paremmin jumalallisen identiteettini mukaisesti, tiedän, että Hän on kanssani joka askeleella. Ja jos Hän on kanssani, minulla ei ole mitään pelättävää.
Presidentti Nelson on myös todistanut: ”Liittosuhteen solmiminen Jumalan kanssa sitoo meidät Häneen tavalla, joka tekee kaikesta elämässä helpompaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin: En sanonut, että liittojen solmiminen tekee elämästä helppoa. Itse asiassa voitte odottaa vastustusta, sillä vastustaja ei halua teidän löytävän Jeesuksen Kristuksen voimaa. Mutta itsensä valjastaminen Vapahtajan ikeeseen tarkoittaa sitä, että pääsee osalliseksi Hänen vahvuudestaan ja lunastavasta voimastaan.”
Uskon, että juuri siitä evankeliumin mukaan elämisessä on kyse. Evankeliumi ei tee elämästä helppoa, mutta se auttaa meitä luomaan maanpäällisen ja iankaikkisen elämän, jonka Jumala haluaa meille.
Huolimatta vastausta vaille jäävistä kysymyksistä, tulevaisuuden pelosta sekä takaiskuista näen, kuinka evankeliumi antaa meille ohjenuoran, jota tarvitsemme elääksemme parasta mahdollista elämää.