NA-viikkojulkaisusta
Olin tilanteeni vankina. Jumala raivasi tien eteenpäin
Kun vanhempiemme velka jäi veljeni ja minun maksettavaksi, emme tienneet, kuinka koskaan voisimme rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Kun äitimme kuoli yllättäen, veljeni ja minä paitsi surimme, me jouduimme myös taloudelliseen kriisiin.
Isämme oli kuollut vuosia aiemmin, ja kun äitimme kasvatti meitä, hän oli usein lainannut muille rahaa heidän tarvitessaan apua. Valitettavasti hänen anteliaisuutensa johti siihen, ettei hänellä ollut tarpeeksi rahaa oman velkansa maksamiseen, jolloin veljeni ja minä jouduimme nyt maksamaan hänen lainansa.
Olimme kumpikin vasta lopettelemassa opintojamme emmekä olleet aloittaneet työntekoa, joten olimme huolissamme velan maksamisesta ja kuukausittaisten menojemme kattamisesta.
Emme tienneet, mitä tehdä, joten käännyimme taivaallisen Isän puoleen saadaksemme apua.
Löysimme tien eteenpäin
Monien rukousten jälkeen veljeni ja minä tunsimme innoitusta pyytää raha-asioihin liittyviä neuvoja ystäviltä, jotka olivat hyviä budjetoimaan. Olimme harkinneet talomme myymistä, koska meillä ei ollut riittävästi rahaa siitä koituvien kulujen ja lainakulujemme maksamiseen joka kuukausi. Heidän avullaan päätimme kuitenkin myydä kotimme arvoesineitä, jotta saimme hoidettua maksut siihen asti, kunnes valmistuisin ja saisin työpaikan.
Jotenkin meillä oli aina riittävästi rahaa lainanlyhennyksiimme.
Tästä ihmeestä huolimatta olin silti joskus lannistunut. Tein paljon töitä ja halusin jatkaa omaa elämääni. Minulla oli omia unelmia, kuten palveleminen lähetystyössä, mikä tuntui mahdottomalta, vaikka onnistuisimmekin maksamaan tämän velan pois.
Rukoilin taivaallista Isää ja kerroin Hänelle halustani lähteä lähetystyöhön. Lupasin Hänelle, että tekisin itse kaiken voitavani, jotta niin tapahtuisi, ja pyysin Häntä näyttämään minulle, millä tavoin voisin mennä ja palvella.
Minulla oli todistus omavaraisuudesta ja kymmenyksistä, mutta oli todella houkuttelevaa olla maksamatta täysiä kymmenyksiä ennen kuin olisimme maksaneet velkamme. Mutta yritin muistaa, mitä siunauksia luvataan, kun asetamme Herran ensimmäiseksi, ja me maksoimme täydet kymmenykset (ks. Mal. 3:10–11). Sain toivoa myös näistä Herran sanoista: ”Minun tarkoitukseni on huolehtia pyhistäni, sillä kaikki on minun” (OL 104:15).
Viime kädessä luotin edelleen taivaallisen Isän aikatauluun, harjoittelin kärsivällisyyttä ja uskoin siihen, että Hän välittää elämästäni.
Ahkera työnteko ja taivaallinen apu saavat aikaan ihmeitä
Lopulta myös veljeni sai töitä valmistuttuaan. Tarkkailimme edelleen rahankäyttöä ja laitoimme kaikki ylimääräiset rahamme loputtomalta tuntuvan velan lyhentämiseen.
Neljän vuoden kuluttua maksoimme lainojen viimeisen lyhennyksen. En voinut uskoa sitä – olimme jotenkin onnistuneet elämään, suorittamaan opintomme loppuun ja maksamaan nämä velat ajoissa. Oli vapauttavaa, kun en enää tuntenut tuota taloudellista taakkaa harteillani. Tiesin, että taivaallinen Isä oli auttanut meitä.
Se oli todellinen ihme.
Tästä kokemuksesta opin, että Herra vahvistaa pyrkimyksiämme, kun osoitamme uskoa ja teemme ahkerasti työtä. Kuten Hän lupaa meille: ”Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä” (OL 84:88).
Kun olosuhteeni näyttivät mahdottomilta, Herra järjesti keinon (ks. 1. Nefi 3:7).
Odotamme kärsivällisesti Herraa
Me nuoret aikuiset saatamme toisinaan odottaa Herran muuttavan olosuhteita. Ehkä meillä on perheessämme vaikeuksia, etsimme uutta työtä tai tilaisuutta tai haluamme vain tietää, mihin mennä seuraavaksi. En tiedä, miksi meidän täytyy toisinaan odottaa siunauksia, mutta tiedän, että taivaallinen Isä on tietoinen olosuhteistamme ja toiveistamme.
Jatkuvien, johdonmukaisten ponnistelujeni ja Herran aikaansaamien ihmeiden jälkeen pystyin lopulta palvelemaan lähetystyössä. Hetki, jolloin tajusin, että tämä oli ulottuvillani, oli todellinen ihme. En ollut nähnyt mitään keinoa saada tätä tapahtumaan, mutta tiesin, että rukouksiini oli vastattu.
Presidentti Jeffrey R. Holland, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on neuvonut:
”Kohdatkaa henkilökohtaiset haasteenne tietäen, että uskon turvin asiat lopulta järjestyvät. – –
Siunaan teitä, pyydän teiltä, että kärsivällisinä kestätte, kun taivaallinen Isänne löytää viisaudessaan parhaan tavan antaa teille usein sitä, mitä te pyydätte, mutta antaa teille väsymättä sitä, mitä te tarvitsette.”
Yritän yhä selvittää, mitä tehdä elämässäni seuraavaksi. Toisinaan kun odotamme Herraa, meidän voi olla vaikea nähdä Hänen kätensä vaikutusta elämässämme. Mutta tiedän, että vankkumattoman uskon avulla Häneen tulet tietämään, ettei Hän ole poissa – että Hän ei katoa hädän hetkelläsi. Sen sijaan Hän on kanssasi ja ohjaa sinua askel kerrallaan kohti valoisampaa tulevaisuutta, jonka eteen teet työtä.
Usko siihen, että Hän raivaa tien eteenpäin. Hän teki niin minun kohdallani.