Jumala voi auttaa meitä valitsemaan polun, jota kulkea

Heikoimpana hetkenäni käännyin Jeesuksen Kristuksen puoleen. Kun opin tuntemaan Hänet paremmin ja koin Hänen rakkauttaan, minussa heräsi syvä halu seurata Häntä. Aloin tehdä asioita, jotka toivat minua lähemmäksi Häntä, kuten lukea Mormonin kirjaa päivittäin, rukoilla ja käydä kirkossa joka sunnuntai. Pyrin elämään korkeampien mittapuiden mukaan silloinkin, kun vaati paljon rohkeutta elää eri tavalla kuin ystäväni.

Ja kun päätin asettaa Kristuksen etusijalle, kaikki muu alkoi loksahtaa paikoilleen.

Löysin esimerkiksi yrityskurssin, jossa opin yritystoiminnasta, ja se antoi minulle rohkeutta perustaa oman yrityksen. Vahvistunut uskoni auttoi minua saamaan voimaa kokeilla uutta polkua ja voittaa epäonnistumisen pelkoni.

Ja taivaallinen Isä ohjasi minua ihmissuhteissani. Menetin joitakin ystäviä, mutta minua siunattiin niin, että sain uusia ystäviä kirkossa. Kasvoin läheisemmäksi isääni ja äitiäni sekä nuorempia sisaruksiani, ja sain myös parempia kokemuksia seurustelusta. Koin Herran lupauksen olevan totta: ”Rukoilkaa alati ja uskokaa, niin kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne” (OL 90:24).

Tuntui, että olin viimeinkin tyytyväinen elämääni. Liikeyritykseni menestyi hienosti. Löysin itselleni hyvän asunnon. Ihmissuhteeni kukoistivat.

Mutta kun ajattelin, kuinka paljon Jumala oli auttanut minua, en päässyt eroon tunteesta, että halusin tehdä enemmän kertoakseni Hänen evankeliumistaan muille. Harkitsin palvelemista lähetystyössä – mutta entä jos menettäisin kaiken rakentamani, minkä eteen olin tehnyt niin kovasti töitä?

Eräänä sunnuntaina rukoilin ja paastosin kysyen lähetystyössä palvelemisesta. Jumala oli aiemmin auttanut minua tietämään, mitä polkua kulkea elämässäni, ja luotin siihen, että Hän voisi auttaa minua jälleen.

Osallistuin kirkon kokouksiin serkkuni kanssa seurakunnassa, joka on kaukana kotoani. Yllätyin tavatessani siellä erään lähetyssaarnaajasisaren, jonka kanssa olin ystävystynyt vuotta aiemmin. Tiesin, ettei ollut sattumaa, että olin tavannut hänet paastoni aikana.

Kirkon jälkeen kerroin hänelle, että pelkäsin menettäväni kaikki ne asiat, jotka elämässäni sujuivat hyvin. Ystäväni sanoi: ”Olin samanlaisessa tilanteessa ennen lähetystyötäni. Kaikki tuntui liian täydelliseltä, jotta voisin lähteä. Mutta tiesin, että Herra halusi minun palvelevan.”

Keskustelumme jälkeen vaikutelma palvelemisesta voimistui. Tunsin, että taivaallinen Isä auttoi minua tietämään jälleen kerran, mitä polkua kulkea – minun piti vain toimia ja luottaa Häneen. Niinpä seuraavana päivänä aloin työstää lähetystyöhakemustani.

Jotkut saattavat ajatella: ”Miksi heität kaiken menemään palvellaksesi lähetystyössä?” Mutta uskon, että jos teen, mitä taivaallinen Isä pyytää, Hän auttaa minua saamaan kaiken järjestykseen.

Kun luotan täysin Jumalaan, Hän auttaa minua löytämään oman polkuni elämässä. Olen oppinut, että olen Hänen ainutlaatuinen lapsensa ja että Hän antaa minulle ainutlaatuisia tilaisuuksia päästä lähemmäksi Häntä. Koska tiedän olevani Hänen tyttärensä, minun ei tarvitse seurata maailman polkua – tiedän, että Jumalalla on minulle parempi.

Vanhin Patrick Kearon kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Rakastava Isämme valvoi tämän maapallon luomista sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että sinulle ja minulle annetaan mahdollisuus – – käyttää Jumalan antamaa moraalista tahdonvapauttamme valita Hänet, oppia ja kasvaa, tehdä virheitä, tehdä parannusta, rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme ja jonakin päivänä palata kotiin Hänen luokseen.”

Olen ihmeissäni siitä, kuinka Jumala on ohjannut elämääni. Kun olen käyttänyt tahdonvapauttani seuratakseni tätä uutta polkua ja palvellakseni lähetystyössä, olen tuntenut Jeesuksen Kristuksen valon ja rakkauden tyynnyttävän pelkoni. Tiedän, että kun palaan kotiin, pystyn luottavaisin mielin tekemään lisää päätöksiä, kun luotan edelleen Heihin.

Kun pyrit seuraamaan taivaallista Isää, Hän auttaa sinua luottamaan tahdonvapauteesi, valitsitpa minkä polun tahansa, kunhan se polku johtaa sinut takaisin kotiin Hänen luokseen.