Tunsin rauhaa

Kuvitus Allen Garns

Kun sain samalla viikolla kaksi kirkon tehtävää säestäjänä, aloin kantaa huolta siitä, kuinka löytäisin aikaa täyttää muut vastuuni kotona, työssä ja koulussa. Sydämessäni suurin haluni oli palvella Herraa ja tuoda Hänen Henkeään ihmisille samalla kun hioin kykyjäni. Tunsin kuitenkin, etten voinut riittävästi omistautua uusille tehtävilleni niin kuin olisin halunnut.

Seuraavalla viikolla vaatimukset yrityksessä, jossa olin töissä, olivat korkeat. Koska suurin osa työstäni on koneella kirjoittamista, käsiäni ja ranteitani alkoi särkeä. Olin huolissani siitä, pystyisinkö soittamaan pianoa, jos kipuni eivät häviäisi.

Sunnuntaina, kun soitin alkumusiikkia kappelin pianolla, lihaksiani alkoi jälleen särkeä. Pidin nopean rukouksen sydämessäni pyytäen voimaa jatkaa soittamista.

Sakramentin aikana tajusin, että seuraava soitettava laulu oli sellainen, jota en ollut soittanut pitkään aikaan. ”Aivan kuin kipuni eivät olisi tarpeeksi”, ajattelin, ”nyt minun on soitettava vaikea kirkon laulu.” Silloin luin nämä sanat, jotka kertoivat täsmälleen sen, mitä tunsin:

Lukiessani tunsin rauhaa. Tiesin, että Vapahtaja tiesi kivuistani. Olihan Hän sentään kärsinyt ne (ks. Alma 7:11–12). Minun ei tarvitsisi kokea tätä hetkeä yksin. En ollut odottanut sitä, mutta tunsin Herran Hengen.

Kun aloin soittaa, en tuntenut enää kipua ja nuotit tuntuivat tutuilta sormissani. Ymmärsin, että palvelemiseni oli viitoittanut tietä parantumiselle ja tuonut minua lähemmäksi taivaallista Isää.

Kun pohdin kokemustani pianon ääressä, tiedän, etten soittanut yksin. Minua koskettivat Jeesuksen Kristuksen voima ja armo – hengellinen kokemus, jonka sain, koska palvelin Häntä. Tiedän, että Hän on aina valmiina tukemaan meitä ja antamaan meille voimaa, jos olemme halukkaita palvelemaan Häntä.