Mitä me voimme oppia israelilaisilta?

Herra antoi israelilaisille epätavallisia ohjeita heidän pääsiäisateriaansa varten: ”Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti” (2. Moos. 12:11).

Miksi heitä käskettiin syömään ”nopeasti”? Lähtisivätkö he pian Egyptistä? Eikö ruokailuun ollut runsaasti aikaa?

Mieleesi tulee luultavasti vertauskuvallisia syitä. Olet nähnyt vertauskuvan kupeiden vyöttämisestä muuallakin pyhissä kirjoituksissa (ks. esim. OL 27:15–18). Ihmiset nostivat viittansa helman ylös ja sitoivat sen lanteilleen, jotta he olisivat valmiita juoksemaan. Yksi merkitys tässä voisi olla se, että koskaan ei voi tietää, milloin Herra tarvitsee sinua, joten pitäisi olla valmiina koko ajan.

Kehottamalla israelilaisia syömään pääsiäisaterian nopeasti Herra kenties muistutti heitä olemaan valmiita Hänen tuomaansa vapautukseen. Muista, mitä Hän sanoi myöhemmin toisesta tulemisestaan: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt. 24:42). Meidän pitää olla valmiita! Ja israelilaisten tavoin mekin voimme turvautua elävän profeettamme johdatukseen.

Israelilaiset olivat vapaita! Herra oli pelastanut heidät egyptiläisten käsistä jakamalla Punaisenmeren – ilmiselvä ihme.

Vastauksena israelilaiset juhlivat! He lauloivat laulun, jossa ylistettiin ja kiitettiin Herraa (ks. 2. Moos. 15:1–19). Mirjam ja muut naiset tanssivat ja soittivat tamburiineja (ks. 2. Moos. 15:20–21).

Herra odottaa meidän suhtautuvan joihinkin asioihin kunnioittavasti ja vakavasti. On tilanteita, joihin nauru ja juhliminen eivät sovi. Mutta se ei tarkoita, että opetuslapsen pitäisi olla vakava koko ajan! Evankeliumi on ilon ääni (ks. OL 128:19). Pyhät kirjoitukset ovat täynnä ohjeita riemuitsemiseen:

”Jos olet iloinen, ylistä Herraa laulaen, soittaen, tanssien sekä ylistys- ja kiitosrukouksin” (OL 136:28).

”Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat, oikeamieliset, ylistäkää häntä!” (Ps. 33:1.)

”Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat! Kohottakaa riemuhuuto, te oikeamieliset!” (Ps. 32:11.)

Juhli rohkeasti ihmeitä, joita Jumala tekee sinun elämässäsi!

Kun Mooses meni vuorelle puhumaan Herran kanssa, hän oli poissa 40 päivää (ks. 2. Moos. 24:18). Israelilaiset, jotka olivat nähneet hämmästyttäviä ihmeitä mutta joiden usko kasvoi vielä, pelkäsivät, ettei Mooses tulisi koskaan takaisin. He kapinoivat Jumalaa vastaan ja pyysivät Aaronia tekemään heille kultaisen sonnin, jota he voisivat palvoa Herran sijaan (ks. 2. Moos. 32).

Toisin sanoen, kun tilanne kävi vaikeaksi, he joutuivat paniikkiin, kääntyivät pois Jumalasta ja palasivat syntisiin tapoihinsa.

Meillä kaikilla on epävarmuuden aikoja. Toisinaan ei ehkä näytä selvältä, mitä Herra haluaa meidän tekevän. Joskus rukoilemme vastauksia ja tulemme kärsimättömiksi, kun vastaukset eivät tule heti.

Mitä teemme silloin? Me pidämme kiinni uskostamme. Me takerrumme siihen, mitä jo tiedämme, odottaessamme oppivamme lisää.

Kun lannistut, et ehkä tunne houkutusta rakentaa epäjumalaa, jota palvoa. Mutta entä kiusaus tehdä sellaista, mikä tuo välittömämpää tyydytystä kestävän ilon sijaan?

Älä lankea siihen ansaan! Odota Herraa niin kauan kuin on tarpeen. Päätä luottaa Häneen. Hän pitää aina lupauksensa.