Erilaisuudesta yhteenkuuluvuuteen
Tyler oppi, että silloinkin kun kohtaamme vastoinkäymisiä ja tuomitsemista, me voimme antaa valomme loistaa ja osoittaa Kristuksen kaltaista rakkautta muita kohtaan.
Valokuvat Leslie Nilsson
Tyler ja hänen muihin uskontokuntiin kuuluvat ystävänsä löytävät yhteistä maaperää, kun he auttavat toisiaan seuraamaan Jeesusta Kristusta.
Kuinka luot yhteyden tuntemattomiin, joilla on ennakkokäsityksiä sinusta ja uskonkäsityksistäsi? Varsinkin kun jotkin niistä ajatuksista eivät ole kovinkaan mukavia tai edes totta? Tyler, 16, esitti itselleen saman kysymyksen.
Muuttaessaan Yhdysvalloissa Utahista – alueelta, jossa on paljon Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä – Oklahomaan, hän tajusi, että ystävystyminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka pitivät häntä erilaisena kuin he itse ovat, veisi jonkin verran aikaa ja ponnisteluja.
Ystävällisyys
”Ihmiset eivät alkuun olleet kovinkaan kilttejä”, Tyler selittää. ”He olivat kilttejä kasvotusten, mutta sitten he puhuivat minusta selkäni takana. ’Uusi tyttö on mormoni, eikä hän juo kahvia’ tai ’Hän on liian kiltti. Hän varmaan teeskentelee.’”
Niinä varhaisina aikoina Tyler ei osannut muuta kuin olla ystävällinen ja elää edelleen uskonkäsitystensä mukaan. Vähä vähältä, kun muut tutustuivat häneen, sillä alkoi olla suuri merkitys.
”Tapasin lentopallojoukkueessa hyviä ystäviä, mikä auttoi minua saamaan ystäviä koko kesän ajan. Kun sain lisää ystäviä ja pääsin näyttämään ihmisille, millainen olen, ihmiset alkoivat tukea minua. Ihmiset alkoivat tuntea minut ja sen, että olin itse asiassa vain ystävällinen.”
Yhteisen maaperän löytäminen
Kun ihmiset oppivat tuntemaan häntä hieman paremmin sellaisena kuin hän todella on, he alkoivat kysellä vilpittömästi hänen uskonkäsityksistään.
”Meillä oli kokonainen oppitunti, jolloin kaikki esittivät minulle kysymyksiä uskonkäsityksistäni”, Tyler kertoo. ”He olivat vain uteliaita, koska heidän mielestään meidän opetuksemme ovat niin erilaisia.”
Mutta Tyler ei antanut huomion kohteena olemisen hämmentää itseään. ”Vastasin vain heille rehellisesti. Tiedäthän – vastasin niihin parhaan kykyni mukaan.”
Jotkin heidän keskusteluistaan kuulostivat kutakuinkin tältä:
”Sinä et ole kristitty.”
”Ei, kyllä minä olen kristitty. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen.”
”No, teillä on erilainen kirja. Mikä tuo kirja on? Mistä se kertoo?”
”Se on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä, kun Hän tuli Amerikan mantereelle.”
”Mitä? Kristus tuli Amerikan mantereelle?”
”Joo!”
”No, luetko sinä Raamattua? Et ainakaan lue Raamattua.”
”Luenpas! Minä luen kuningas Jaakon raamatunkäännöstä.”
”Niinkö? Niin minäkin!”
Koska useimmat Tylerin uusista ystävistä ja luokkatovereista olivat myös kristittyjä, hän huomasi, että heillä oli yhteisiä uskonkäsityksiä, ja hän rakensi sen pohjalta. ”Tärkein yhteinen perusta on se, että me kaikki uskomme Jeesukseen Kristukseen. Me kaikki pyrimme olemaan Kristuksen kaltaisia ja olemaan Hänen opetuslapsiaan”, hän sanoo.
Sen lisäksi että Tyler ja hänen ystävänsä luovat yhteyden yhteisestä uskostaan Vapahtajaan, he myös auttavat toisiaan tekemään parhaansa. ”Me kaikki yritämme olla parempia ihmisiä, mikä tarkoittaa vain sitä, että olemme Kristuksen kaltaisia. Me autamme toisiamme.” Nyt Tylerin uudet ystävät jopa puolustavat häntä ja hyväksyvät hänen uskonnolliset eroavuutensa! Hän toimii samalla tavoin heitä kohtaan.
Tyler (keskellä) on oppinut, että myös hänen muihin uskontokuntiin kuuluvat ystävänsä jakavat mielellään Kristuksen valoa.
Auttavat toisiaan kehittymään
Kuinka Tyler ja hänen ystävänsä auttavat toisiaan erilaisine uskonkäsityksineen? Tekemällä hyvää aivan kuten Vapahtaja teki (ks. Ap. t. 10:38).
”Kerran kirjoitimme nipun lappuja, joissa oli Raamatun jakeita, ja laitoimme niitä ihmisten autoihin. Kirjoitimme ’Jeesus rakastaa sinua’ ja muuta sellaista. Yritimme olla ystävällisiä ja auttaa ihmisiä, joilla oli vaikeuksia.”
”Yritän olla hyvä, koska sellainen Kristus on: hyvä ihminen. Ystäväni yrittävät myös olla parempia ihmisiä.”
Tyler tietää, että koska hän on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, hän erottuu joukosta, koska hän on erilainen. Hän tietää myös, millaista on tuntea itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.
”Yritän vain olla oma itseni. Hymyilen kaikille, ja olen ystävällinen kaikille. Nekin ihmiset, jotka ovat koulussa hyvin erilaisia kuin minä – olen ystävä heidän kanssaan. Kävelen käytävillä, ja kun näen heidät, tervehdin ja kysyn, miten heidän päivänsä sujuu. Yksinkertaiset ystävälliset teot ja muiden palveleminen ovat minun tapani näyttää esimerkkiä”, hän sanoo.
”Me kaikki yritämme olla parempia ihmisiä, mikä tarkoittaa vain sitä, että olemme Kristuksen kaltaisia”, Tyler sanoo.
Antaa valonsa loistaa
Tyler elää todistuksensa mukaan antamalla sen olla osa päivittäisiä toimiaan ja kanssakäymistään ihmisten kanssa. ”Tiedän, että Kristus rakastaa minua henkilökohtaisesti. Näen Hänet päivittäisessä elämässäni. Kun ihmiset kehuvat minua tai sanovat jotakin ystävällistä, tiedän, että Hän kertoo minulle jotakin, mitä tarvitsin sinä päivänä.”
”Tiedän, että taivaallinen Isä kuulee kaikki rukoukseni ja että Hän tietää ajatukseni ja aikeeni. Jos pyrin olemaan Hänen kaltaisensa, se tekee minusta paremman ihmisen.
Ja miksipä en haluaisi olla parempi ihminen?”