Minun hoosiannani

Yksi Uuden testamentin lempiluvuistani käsittelee Jeesuksen Kristuksen saapumista riemusaatossa Jerusalemiin. Ihmiset huusivat: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” (Matt. 21:9.) Aina kun luen tämän, ajattelen: Mikä on minun hoosiannani?

Olen änkyttänyt koko elämäni ajan. Toisinaan olen tuntenut oloni hyvin turhautuneeksi ja lannistuneeksi, koska en ole pystynyt ilmaisemaan itseäni haluamallani tavalla. Olen toivonut, että puhuisin joko täydellisesti tai etten enää koskaan puhuisi. Olen aina huolissani, kun puhun muiden edessä tai jopa kun rukoilen ääneen. Olen hiljaa pyytänyt monta kertaa kärsivällisyyttä, rauhaa ja apua. Tämä on yksi henkilökohtaisista hoosianna-huudoistani – huutoni vapautuksesta.

Aivan kuten Kristus ei jättänyt huomiotta ihmisten huutoja Jerusalemissa, Hän ei ole koskaan jättänyt huomiotta minun huutojani. Hän ei ole poistanut änkytystäni, mutta Hän on vahvistanut minua tavoilla, joita en odottanut. Hän on auttanut minua tuntemaan rauhaa ahdistuksen hetkinä ja ymmärtämään, että ääneni, niin puutteellinen kuin se onkin, riittää Hänelle.

Jokaisella meistä on elämässämme jotakin, mikä vie meidät polvillemme. Joskus meistä saattaa tuntua, ettei huutoihimme vastata. Mutta Hän kuulee jokaisen hoosiannan. Ja täydellisellä tavallaan ja täydellisessä ajoituksessaan Hän tulee avuksemme.

Getsemanessa Kristus kärsi syntiemme tähden ja tunsi tuskamme ja kamppailumme. Hän opastaa ja lohduttaa edelleen kaikkia, jotka kääntyvät Hänen ja taivaallisen Isän puoleen. Sama Kristus, joka kärsi meidän vuoksemme Getsemanessa ja ristillä, nousi myös haudasta voittaen kuoleman, jotta meillä olisi toivoa. Hänen ylösnousemuksensa on paras vastaus jokaiseen hoosiannaan.