Pääsiäisen viettoa: vain tosiasioita

Pääsiäisviikkoa vietetään Jeesuksen Kristuksen kuolevaisuudessa suorittaman palvelutyön viimeisen viikon muistoksi. Palmusunnuntai on pääsiäisviikon ensimmäinen päivä. Se juhlistaa päivää, jolloin Jeesus Kristus saapui riemusaatossa Jerusalemiin ratsastaen aasinvarsalla profetian täyttymyksenä. Ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita maahan Hänen eteensä huutaen: ”Hoosianna.” (Ks. Matt. 21:6–11.) Tämä tapahtui tasan viikkoa ennen Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta, jonka muistoksi vietetään pääsiäisviikon viimeistä päivää. Tähän viikkoon sisältyy myös pitkäperjantai (Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja hautaamisen muistoksi).

Varhaisin aikakirja, jossa mainitaan jonkinlainen pääsiäisjuhla, on toisen vuosisadan puolivälistä (joskus vuosien 160–170 jKr. välillä). Kristityt olivat kuitenkin luultavasti muistaneet Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta jollakin tavalla jo paljon varhaisemmista ajoista lähtien. Koska Jeesuksen Kristuksen seuraajat uskovat, että Hänen ylösnousemukseen huipentunut sovitustyönsä on tärkein tapahtuma koko ihmiskunnan historiassa, on järkeenkäypää, että he ovat viettäneet juhlaa näiden tapahtumien muistoksi kristinuskon varhaisimmista ajoista lähtien. Nykyään me voimme juhlia Kristuksen sovitusta ja ylösnousemusta joka sunnuntai, kun nautimme sakramentin.

Se on hieman monimutkaista, mutta pääsiäissunnuntai lasketaan periaatteessa näin: se on ensimmäinen sunnuntai ”pääsiäisen täydenkuun” jälkeen, joka on ensimmäinen täysikuu kevätpäiväntasauksen jälkeen pohjoisella pallonpuoliskolla (21. maaliskuuta). (Se on itse asiassa hieman monimutkaisempaa, mutta tämä riittänee.)

Syy tähän kaavaan liittyy kahteen seikkaan: 1. Vapahtaja ristiinnaulittiin pääsiäisen aikaan, ja 2. Hänen ylösnousemuksensa tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina).

Varhaiset kristityt väittelivät siitä, oliko tärkeämpää viettää pääsiäistä juutalaisena pääsiäisenä vai sunnuntaina. Juutalainen pääsiäinen on juhla, joka on sidottu heprealaiseen kalenteriin. Se on kuukalenteri, joka ei ole useimpien ihmisten käyttämän aurinkokalenterin mukainen. Heprealaisessa kalenterissa pääsiäistä vietetään seitsemännen kuukauden 14. päivänä. Lisäksi kahden tai kolmen vuoden välein siihen lisätään ylimääräinen kuukausi, jotta se vastaa vuodenaikojen vaihtelua. Pääsiäisen sitominen juutalaiseen pääsiäiseen tarkoitti siis sitä, että päivämäärä vaihteli melko paljon ja oli vain harvoin sunnuntaina.

Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi kristillinen kirkolliskokous päätti vuonna 325 jKr. sopia yhteisen pääsiäisenviettopäivän.

Siispä pitkä tarina lyhyesti: useimpien kristittyjen käyttämän laskelman perusteella pääsiäissunnuntai voi olla jo 22. maaliskuuta tai niinkin myöhään kuin 25. huhtikuuta.

Pääsiäispupuja (tai muita eläimiä), jotka tuovat munia, alkoi näkyä Euroopassa 1600-luvulla. Nämä asiat yleistyivät vasta 1800-luvulla. Uskotaan, että ihmiset lainasivat niitä kevään, uudistumisen ja elämän ei-kristillisistä vertauskuvista ja liittivät ne sitten pääsiäiseen ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen.

Ensimmäinen presidenttikunta on pyytänyt meitä kohottamaan pääsiäisenviettomme tasoa. ”Riippumatta siitä, mitä muut uskovat tai tekevät, meidän tulee juhlia elävän Vapahtajamme ylösnousemusta tutkimalla Hänen opetuksiaan ja luomalla osaltamme pääsiäisperinteitä koko yhteiskunnassamme ja erityisesti omassa perheessämme. Kannustamme teitä tekemään niin.” (Dallin H. Oaks, ”He Is Risen!: A Special Easter Season Message from the First Presidency” [Hän on noussut!: Erityinen pääsiäisajan sanoma ensimmäiseltä presidenttikunnalta], video, Gospel Library.)