Matka temppeliin

Kuvitus Katelyn Budge

Oli aika, jolloin en päässyt käymään temppelissä noin kuuteen vuoteen. Nämä vuodet olivat elämäni synkimpiä hetkiä, koska menetin tuona aikana myös äitini. Halusin mennä temppeliin, mutta matka kotoa kesti noin tunnin, eikä minulla ollut rahaa matkustamiseen eikä ketään, joka veisi minut.

Viime vuonna minut kutsuttiin Nuorten Naisten luokan johtajaksi. Kun Nuorten Naisten johtohenkilöni pyysi minua auttamaan häntä sen vuoden toimintojen suunnittelussa, sanoin hänelle, että ensimmäiseksi meidän pitäisi mennä temppeliin yhdessä luokkana. Kun ilmoitin tästä nuorille naisille, he olivat aivan innoissaan! Useimmille heistä se olisi ensimmäinen kerta, kun he menisivät sinne. Rukoilin ja paastosin hyvin paljon, kun valmistauduimme matkaan. En halunnut minkään menevän vikaan.

Temppelissä tunsin vapautuneeni jokaisesta taakasta. Lupasin käydä temppelissä useammin. Tuo kokemus ja siunaus oli hyvin kaunis. Olin hyvin innoissani siitä, että minä ja muut nuoret osallistuimme taivaallisen Isämme suureen työhön.

Tiedän, että temppeli on Herran pyhä huone, jossa suoritetaan pyhiä toimituksia. Siellä me voimme huutaa taivaallisen Isän puoleen rukouksessa, ja Hän saattaa asiat kuntoon omana aikanaan, täyttää meidät rakkaudella ja antaa meille ikuista rauhaa. Tiedän, että kun katsomme Kristukseen, näemme tarvitsemiamme ihmeitä. Me olemme taivaallisen Isämme rakkaita lapsia, ja Hänellä on meille suuri työ tehtäväksi – Israelin kokoaminen verhon kummallakin puolella.