Seminaarikutsu

Kuvitus Katelyn Budge

Siirtyminen yläasteelta lukioon oli minulle aika pelottava. Sen lisäksi olin myös aloittamassa seminaaria. Meidän vaarnassamme on seminaari iltaisin, joten heti koulun jälkeen menen suoraan seminaariin. Tämä aikataulu on usein väsyttävä, koska minulla on paljon enemmän kotitehtäviä nyt kun olen lukiossa. Vaikka minulla ei olekaan niin paljon aikaa kuin ennen, olen silti kiitollinen siitä, että aikani menee johonkin sellaiseen, mikä on minulle hyväksi.

Seminaarissa opettajamme opetti meille, kuinka Enos rukoili tuntikausia puhuen Herralle. Hän kehotti meitä osoittamaan samanlaista uskoa ja rukoilemaan puoli tuntia sinä päivänä seminaarin jälkeen. Otin haasteen vastaan ja rukoilin. Opettajani oli käskenyt meitä rukoilemaan aivan kuin meillä olisi kunnon keskustelu taivaallisen Isämme kanssa. Yritin todella luoda yhteyden Häneen ja kiittää Häntä elämässäni olevista siunauksista. Se puolituntinen alkoi hitaasti, mutta tuntui loppua kohden nopealta. Seminaarissa käyminen, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja evankeliumista oppiminen vahvistavat todella suhdettani taivaalliseen Isään.

Vaikka jotkin asiat elämässä ovat pelottavia – kuten seminaarin aloittaminen tai uuteen kouluun meneminen – olen oppinut luottamaan taivaalliseen Isään ja Hänen suunnitelmaansa. Yksi pyhien kirjoitusten lempikohdistani, jonka olen oppinut seminaarissa, on Et. 12:6, jossa sanotaan: ”Usko on sellaista, mitä toivotaan mutta ei nähdä.” Meidän ei tarvitse nähdä voidaksemme uskoa.

Kun asiat ovat vaikeita tai hämmentäviä, rukoile ja pyydä taivaalliselta Isältä johdatusta tietääksesi, mitä tehdä, ja voimaa jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Älä anna periksi. Sinä pystyt tähän!