Kaulakoru, johon sisältyy lupaus

Kuvitus David Comerón

Rakastan säihkyviä asioita. Olen aina pitänyt sellaisista. Rakastan sitä, miten kimallukset vangitsevat ja heijastavat valoa, ja luulen, että siksi pidän kristallikruunuista niin paljon. Pidän erityisesti temppelin kristallikruunuista.

Muistan, kuinka kävelin kunnioittavasti temppelin avointen ovien tilaisuudessa perheeni kanssa, kun olin vasta yhdeksänvuotias. En koskaan unohda, kuinka seisoin selestisessä huoneessa kattokruunujen alla tuntien täydellistä kunnioitusta. En voinut uskoa, kuinka kaunista, puhdasta ja valkoista kaikki oli.

Kun kävelimme ulos temppelistä, isoisäni kertoi minulle, että hänellä oli minulle lahja. Silmäni suurenivat, kun isoisä veti taskustaan säihkyvän kaulakorun. Se oli pitkä ketju, jonka päässä oli pieni, yksittäinen kristalli – samanlainen kuin temppelissä olevat.

”Tein tämän sinulle”, isoisä sanoi laittaessaan korun kaulaani. Isoisäni on sähköasentaja. Hän myy kaikenlaisia kauniita valaisimia. Hän kertoi minulle valmistaneensa kaulakorun liikkeeseen jääneestä ylimääräisestä kristallista ja halusi minun käyttävän sitä, jotta se muistuttaisi minua temppelistä.

Hän pyysi minua lupaamaan, että menisin jonakin päivänä temppeliin, ja lausui todistuksensa siitä, kuinka temppeli oli siunannut hänen elämäänsä ja kuinka se voi siunata jokaisen elämää. Joka kerta kun käytin kristallikoruani, ajattelin temppeliä ja sitä, kuinka halusin mennä sinne sisälle. Muistin aina isoisälle antamani lupauksen.

Kun olin viimein tarpeeksi vanha menemään kasteille temppelissä, nautin jokaisesta tilaisuudesta mennä sinne. Temppelissä olen aina tuntenut olevani yhteydessä taivaalliseen Isääni. Enkä koskaan unohda tunnetta, joka minulla oli endaumentin saatuani. Sen pyhän kokemuksen jälkeen kävelin selestiseen huoneeseen ja halasin isoisääni kauniin kristallikruunun alla.

Isoisä oli oikeassa siinä, kuinka temppeli voi siunata elämäämme. Se on siunannut minua koko elämäni ajan, koska se auttaa minua muistamaan tarkoitukseni täällä maan päällä.