NA-viikkojulkaisusta
Tuntuuko Apuyhdistys vieraalta? Sinulle on paikka siellä
Siirtyminen Apuyhdistykseen voi tuntua pelottavalta, mutta liittonsa pitävien sisarten joukkoon liittyminen sallii Vapahtajan työskennellä kauttasi ja tuoda sinulle apua ja huojennusta.
Kun ensimmäisen kerran menin uuteen Apuyhdistykseeni, halusin kääntyä ympäri ja juosta pois! En tuntenut ketään. En nähnyt ketään ikäistäni. Enkä todellakaan tuntenut kuuluvani joukkoon.
Vain muutamaa kuukautta aiemmin olin mieheni Johnnyn kanssa kuulunut naimisissa olevien opiskelijoiden seurakuntaan Havaijissa Yhdysvalloissa. Useimmat meistä olivat vasta menneet naimisiin, opiskelemassa ja miettimässä perheen perustamista. Ennen sitä olin nuorten naimattomien aikuisten opiskelijoiden seurakunnassa, joka tuntui kuin Nuorten Naisten jatkeelta. Olimme kaikki naimattomia ja lapsettomia opiskelijoita, joten oli helppo samaistua muihin, saada ystäviä ja palvella.
Mutta tuo mukavuuden ja samankaltaisuuden aika ei kestänyt ikuisesti.
Mitä Apuyhdistyksen on tarkoitus olla
Loppututkintomme suoritettuamme Johnny ja minä muutimme takaisin mantereelle ja aloimme käydä perheseurakunnassa. Ja vau – millainen kulttuurishokki Apuyhdistys olikaan! Yhtäkkiä ympärilläni oli 18–98-vuotiaita sisaria: naimattomia, naimisissa olevia, eronneita, leskiä. Joillakuilla oli lapsia, toisilla ei, jotkut kävivät töissä, opiskelivat, kasvattivat lapsia tai olivat eläkkeellä – ja kaikkea siltä väliltä.
En ollut varma, miten sopisin joukkoon.
Muutaman viikon kuluttua sain palvelutyötoimeksiannon, ja minusta tuntui, ettei minulla ollut paljonkaan yhteistä niiden sisarten kanssa, joiden kanssa ja joita minua pyydettiin palvelemaan.
Yritin silti olla mukana. Aluksi lähetin heille pikaisia tekstiviestejä tai keskustelin heidän kanssaan kirkon jälkeen lähinnä vain siksi, että voisin sanoa ottaneeni heihin yhteyttä. Mutta palvelutyötoverini oli määrätietoinen ja ystävällinen. Eräänä päivänä hän ehdotti, että veisimme jokaisen sisaristamme jäätelölle. Epäröin. Olen introvertti ja minulla on taipumus olla hiljaa sellaisten ihmisten seurassa, joita en tunne hyvin. Mutta rakastan jäätelöä, joten suostuin.
Sinä viikonloppuna pakettiautoni hajosi. Korjausten hinta olisi ylittänyt pakettiauton arvon. Oli aika ostaa uusi auto. Johnny ja minä olimme säästäneet ja olimme valmistautuneet, mutta se tuntui silti paljolta. Niinpä kymmenen tunnin työpäivän ja stressaavan koeajoillan jälkeen en todellakaan halunnut tavata ketään, en edes jäätelön vuoksi.
Mutta ilmaannuin joka tapauksessa paikalle, myöhässä ja uupuneena.
Yllätyksekseni sisaret olivat innoissaan nähdessään minut. Lopulta puhuimme tuntikausia. En pystynyt samaistumaan heidän tarinoihinsa taaperoiden pottaharjoittelusta, mutta tajusin, että meillä oli enemmän yhteistä kuin olin kuvitellut. Yhdellä sisarista oli myös ollut autohuolia, ja turhautumisemme yhdisti meitä.
Sinä iltana ei ollut kyse pelkästään palvelutyöstä. Se osoitti minulle, mitä Apuyhdistyksen on tarkoitus olla: hengellinen yhteisö, jossa liiton naiset kohottavat, vahvistavat ja rakastavat toisiaan Kristuksen opetuslapsina.
Aiempi Apuyhdistyksen ylijohtaja Julie B. Beck on kuvaillut, että Herra näki mielessään enemmän kuin pelkän sunnuntaikokouksen: ”Hän tarkoitti, että Apuyhdistys auttaisi rakentamaan Hänen kansaansa – – [ja järjestämään Hänen] tyttärensä Hänen työhönsä.”
Sisaruutta jokaiseen elämänvaiheeseen
Apuyhdistystä ei määrittele siviilisääty, ikä tai äitiys. Se on jumalallinen järjestö kaikille aikuisille naisille: opiskelijoille, äideille, naimattomille sisarille, kotiin palanneille lähetyssaarnaajille, uranrakentajille – joita kaikkia yhdistävät liittomme ja opetuslapseutemme.
Tuota ykseyttä ja sisaruutta tarvitaan kipeästi. Sisar J. Annette Dennis, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on opettanut: ”Mutta kun aidosti kiedomme käsivartemme muiden ympärille ja annamme heidän tuntea rakkauttamme, niin he usein alkavat tuntea myös Vapahtajan rakkautta.”
Sitä Apuyhdistys tarjoaa: liittonsa pitävien naisten yhteisön, joka pyrkii näkemään toisensa Vapahtajan tavoin ja palvelemaan toisiaan siten kuin Hän palvelisi.
Kun olet nuori aikuinen, olitpa sitten juuri palannut lähetystyöstä, solminut äskettäin avioliiton, yrittämässä aikuistua tai vielä etsimässä paikkaasi, Apuyhdistys on sinua varten. Sinulle on paikka siellä. Ja toisinaan riittää, että vain ilmaannut paikalle – väsyneenä, epävarmana tai jopa hieman vastahakoisena – avaamaan Vapahtajalle oven, jotta Hän voi työskennellä sinun kauttasi ja luoda hienoja yhteyksiä sisariisi.
Ellet ole vielä tehnyt niin, ota tällä viikolla yhteyttä johonkuhun Apuyhdistyksen sisaristasi. Pienet uskon tekosi saattavat olla juuri se asia, joka tuo jonkun muun, ja sinut itsesikin, hieman lähemmäksi Vapahtajan antamaa apua ja huojennusta.