NA-viikkojulkaisusta
Kolme kysymystä, jotka minulla käännynnäisenä oli kirkosta (ja kuinka jumalallinen identiteettini auttoi niihin vastaamisessa)
Kirjoittaja asuu Torontossa Ontariossa Kanadassa.
Se, että minulla on kysymyksiä, ei ole vain jotakin, mitä uudet käännynnäiset kokevat – se on osa todistukseni vahvistamista koko elämäni ajan.
Todistuksen saaminen oli minulle kuin palapelin kokoamista.
Kun huomasin ensimmäisen kerran lukiossa ystävän, joka ei juonut alkoholia eikä tupakoinut, ja sain tietää viisauden sanasta, löysin yhden palan palapelistä. Kun luin Mormonin kirjaa, sain tietää Joseph Smithistä ja myönsin tarvitsevani Vapahtajaa, keräsin lisää palasia.
Mutta samaan aikaan, mitä enemmän palasia löysin, sitä paremmin ymmärsin, kuinka monta minulta puuttui. Löysin vastauksia kysymyksiini, mutta nuo vastaukset toivat usein lisää kysymyksiä. Jotkin näistä kysymyksistä olivat yksinkertaisia, ja lähetyssaarnaajat pystyivät vastaamaan niihin, mutta toiset niistä vaativat paljon aikaa ja tutkimista.
Minulla on yhä kysymyksiä – luulen, että niin tulee aina olemaan. Mutta olen löytänyt perustan, johon nojautua, kun vahvistan todistustani ja opin edelleen uskon pohjalta:
jumalallisen identiteettini.
Tässä on kolme kysymystä, jotka minulla oli evankeliumista ja joihin jumalallinen identiteettini auttoi minua löytämään vastauksen:
1. Kuinka voin päästää irti menneistä synneistä?
Tutustuessani Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon mietin, kuinka voisin päästää irti menneisyydestäni. Kun opin lisää evankeliumin tasovaatimuksista, aloin ymmärtää, ettei aiempi elämäntapani ollut sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen opetusten kanssa.
Mutta kun opin Jumalan rakkaudesta minua – Hänen lastaan – kohtaan, tunsin, että voisin lakata kantamasta huolta menneistä synneistä. Jakeessa Jes. 1:18 sanotaan: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.”
Minusta oli suurenmoista oppia, että Vapahtajani ansiosta minun ei tarvinnut enää pitää kiinni synneistäni. Voisin tehdä parannuksen, kääntyä Hänen puoleensa ja vapautua tuosta kuormasta. Ja se oli helpottavin, henkeäsalpaavin totuus, minkä olin koskaan kuullut.
2. Mikä on minun tehtäväni Israelin kokoamisessa?
Perheeni on alkujaan kotoisin Makedoniasta, mutta olemme muuttaneet Kanadaan. Kasteeni jälkeen palasin Makedoniaan asumaan isäni luokse puoleksitoista vuodeksi. Ennen muuttoani en täysin ymmärtänyt, mitä on Israelin kokoaminen tai mikä on sen merkitys, kun patriarkallinen siunaukseni selittää sukulinjani Israelin huoneessa.
Mutta kun aloin käydä kirkossa Makedoniassa ja tutustua siellä oleviin ihmisiin, sain toistuvasti vaikutelman, että Jumala tuntee nuo ihmiset ja rakastaa heitä. Tämä pieni maa, jossa kirkon jäseniä oli vain harvassa, oli Hänelle hyvin tärkeä.
Aloin kasvattaa todistusta presidentti Russell M. Nelsonin (1924–2025) sanoista: ”Evankeliumin nuotta hajallaan olevan Israelin kokoamiseksi on laaja. Siinä on tilaa jokaiselle, joka ottaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin vastaan täysin.”
Ja kun eräs ystäväni Makedoniassa oli mennyt kasteelle, ymmärsin sen uskomattoman suloisen ilon, joka tulee evankeliumista kertomisesta ja Israelin kokoamisesta. Tuntui kuin kaikki olisi loksahtanut kohdalleen, kun aloin nähdä sukulinjani Israelin huoneessa kauniina ja ihmeellisenä identiteettinä, joka auttaisi minua jatkamaan evankeliumista kertomista.
3. Entä jos minulla on edelleen kysymyksiä?
Olen löytänyt vastauksia moniin kysymyksiini – mutta en niihin kaikkiin.
Hiljattain kun olin temppelissä ja ajattelin elämääni, en voinut torjua tuskallista ajatusta, joka nousi mieleeni: ”Toivon todella, että äitini voisi olla täällä kanssani.”
Minulla on paljon kysymyksiä siitä, että olen ainoa kirkon jäsen perheessäni. Sinetöiminen perheeseeni on yksi sydämeni syvimmistä kaipauksista, enkä tiedä, tapahtuuko se tässä elämässä – tai löydänkö kaikkiin kysymyksiini vastauksia.
Mutta tiedän, että olen taivaallisen Isän tytär, jolla on jumalallinen yhteys Häneen. Presidentti Nelson opetti: ”Kaikki ne, jotka ovat tehneet liiton Jumalan kanssa, pääsevät osallisiksi erityisestä rakkaudesta ja armosta.”
Kun edelleen löydän uusia palapelin paloja todistukseeni, saan lohtua tiedosta, että se, että olen Jumalan lapsi ja että minulla on kysymyksiä, eivät sulje toisiaan pois. Kysymykset ovat välttämättömiä, jotta kasvaisin Kristuksen opetuslapsena. Ja tiedän, ettei se, että on kysymyksiä, ole vain jotakin, mitä uudet käännynnäiset kokevat – se on osa todistukseni vahvistamista koko elämäni ajan.
Kun käsittelemme vaikeita kysymyksiämme, voimme turvata Vapahtajaan, joka tuntee sydämemme herkät kysymykset. Jumalallisen perintömme ansiosta meillä on yhteys Häneen ja taivaalliseen Isään sekä Heidän voimaansa.