Perheeni ei enää usko Kristukseen, mutta minä löydän yhä iloa evankeliumista

Vartuin katolilaisena, ja vanhempani palvelivat aina Jeesusta Kristusta. Mutta muutama vuosi sitten isäni löysi sattumalta paljon kristinuskon vastaista materiaalia. Ajan mittaan vanhempani kuuntelivat näitä sanomia ja lakkasivat uskomasta Kristukseen ja mihinkään uskontoon.

Siihen aikaan ystävystyin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten kanssa. He kutsuivat minut toimintoihin, ja yritin osallistua aina, kun minulla oli tilaisuus.

Kerran kirkon kuoroharjoituksissa jaettiin Nuorten voimaksi -lehtisiä, ja ystäväni ojensi yhden minulle. Kun luin siinä olleita sanomia suhteeni vahvistamisesta Jeesukseen Kristukseen, tunsin totuuden nälän syttyvän sisälläni.

Halusin oppia enemmän Hänestä ja Hänen evankeliumistaan. Ystäväni antoi minulle Mormonin kirjan ja kehotti minua kysymään taivaalliselta Isältä, ovatko sen opetukset totta, joten otin vastaan hänen kutsunsa.

Kun luin jakeen 2. Nefi 27:23, tunsin suurta lohdutusta: ”Sillä katso, minä olen Jumala; ja minä olen ihmeiden Jumala; ja minä osoitan maailmalle, että minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti; ja minä toimin ihmislasten keskuudessa ainoastaan heidän uskonsa mukaisesti.”

Tämä pyhien kirjoitusten kohta osoitti minulle, kuinka voimallista Jeesukseen Kristukseen uskominen voi olla. Halusin jälleen uskoa Häneen. Kun sain kirjan luettua, tunsin Hengen todistavan sen totuudellisuudesta, että Jeesus Kristus elää ja että Mormonin kirja on totta. Pian sen jälkeen menin kasteelle ja aloin elää hyvin eri tavalla kuin perheeni.

Toisinaan se, että olen ainoa kirkon jäsen perheessäni, vaikeuttaa asioita. Mutta olen kiitollinen siitä, että taivaallinen Isä on siunannut minua uskollisilla ystävillä, kirkon johtohenkilöillä ja seurakunnan jäsenillä, jotka kohottavat minua, kun tunnen olevani yksin.

Siitä asti kun menin kasteelle, olen ollut hyvin kiitollinen Pyhän Hengen lahjasta ja tunnen todella, että Vapahtaja on kanssani.

Vanhin Takashi Wada seitsemänkymmenen koorumista opetti hiljattain: ”Kun solmimme kasteenliiton Jumalan kanssa, me lupaamme, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen, pitämään Jumalan käskyt ja palvelemaan Häntä loppuelämämme ajan. Taivaallinen Isämme puolestaan lupaa meille, että Hänen Henkensä voi aina olla kanssamme – Pyhän Hengen jatkuva johdatus.”

Eläminen siten, että Henki on aina kanssani, muistuttaa minua siitä, etten ole matkallani yksin, vaikka olisinkin yksin perheessäni.

Joskus vanhempieni päätökset surettavat minua, mutta rukouksen ansiosta olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että on toivoa, että jonakin päivänä he uskovat jälleen Vapahtajaan.

Sain äskettäin oman endaumentin ja solmin taivaallisen Isän kanssa liittoja, jotka ovat muuttaneet elämäni. Opin, että Hänen avullaan jokaisella koettelemuksella ja haasteella, jonka kohtaamme maan päällä, voi olla tarkoitus ja ne voivat auttaa meitä tuntemaan Hänen rauhaansa ja iloaan. Kun tunnen olevani yksin perheessäni, huomaan etsiväni Jeesusta Kristusta ja tuntevani kiitollisuutta Hänestä ja Hänen evankeliumistaan enemmän kuin koskaan.

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Jumalan kanssa solmittujen liittojen pitämisen palkintona on taivaallinen voima – voima, joka vahvistaa meitä kestämään paremmin eteemme tulevia koettelemuksia, kiusauksia ja murheita.”

Tiedän, että taivaallisella Isällä ja Jeesuksella Kristuksella on suurenmoinen suunnitelma meitä jokaista varten ja että meidän ilomme on tuon suunnitelman keskiössä (ks. 2. Nefi 2:25). Jos tilanteesi on samanlainen kuin minun, niin tiedä, ettet ole yksin. Joka kerta kun käännyt Vapahtajan puoleen ja päätät pitää liittosi, Hänen Henkensä on kanssasi. Riippumatta siitä, mitä perheesi päättää tehdä tai olla tekemättä, Jumala tuntee ja näkee sinut ja rakastaa sinua.