Opin ja liittojen soveltaminen omaan elämääsi
Keskitytkö ongelmiisi vai siunauksiisi? Mitä varhaiset pyhät opettivat minulle ilosta
Varhaisten pyhien kokemukset Opissa ja liitoissa ovat opettaneet minulle paljon ilon tuntemisesta.
Paljastus: Olen syyllistynyt pessimismiin ja siihen, että fiksoidun liikaa ongelmiini.
Minua on siunattu niin, että ympärilläni on rakkaita ihmisiä, jotka tarjoavat paljon järkeviä ratkaisuja. Mutta he kertoisivat, että en useinkaan ota vastaan heidän neuvojaan, vaan sen sijaan tunnen oloni edelleen kurjaksi, koska olen liian itsepäinen laittaakseni syrjään negatiivisen ajattelutapani.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki elämän ongelmat ja koettelemukset korjautuisivat helposti sillä, että ajattelisimme vain myönteisesti tai katsoisimme asioiden valoisaa puolta. Se, että kuljemme hymyillen kamppailujen läpi, ei aina tee niistä helpompia. Mutta uskon kyllä, että se, mihin päätämme keskittyä, voi vaikuttaa kykyymme kestää vastoinkäymisiä ja tuntea iloa haasteissamme.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon, mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.”
Mutta kuinka siirrämme huomiotamme niin, että tunnemme iloa, joka näyttää olevan kaukana ulottumattomissamme?
Keskittyminen Jumalan lupauksiin
Kun olen tänä vuonna tutkinut Tule ja seuraa minua -ohjelman avulla Oppia ja liittoja, kirkon varhaiset pyhät ovat osoittautuneet voimallisiksi esimerkeiksi tästä periaatteesta, jota presidentti Nelson opetti. Pyhät kestivät uskollisesti haasteensa muistamalla lopullisen päämääränsä – syyn kaiken sen takana, minkä vuoksi he elivät, ja siunaukset, jotka heille oli luvattu.
Olen oppinut pyhistä, jotka luottivat Herraan, kun Hän sanoi:
”Te ette voi nähdä luonnollisilla silmillänne tällä hetkellä Jumalanne suunnitelmaa niistä asioista, jotka tulevat tämän jälkeen, ettekä kirkkautta, joka seuraa paljoa ahdinkoa.
Sillä paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset.” (OL 58:3–4.)
Nämä pyhät, jotka uskoivat siihen, että Herra täyttäisi lupauksensa heille, keskittyivät siunauksiin, joita he saisivat koettelemustensa jälkeen eivätkä niiden aikana. Uskon, että tämä muutos siinä, mihin he keskittyivät, auttoi heitä ponnistelemaan jatkuvasti eteenpäin ja jopa saavuttamaan sellaista, mitä jotkut saattaisivat pitää mahdottomana heidän olosuhteissaan – iloa!
Aamulla on vieraana ilo
Psalmissa 30 on jae, jossa sanotaan: ”Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo” (Ps. 30:6). Jotkut teistä ovat ehkä kokeneet tämän kirjaimellisesti. Illalla kamppailut voivat tuntua pelottavammilta, vaikeat asiat mahdottomammilta. Toisinaan tuo lupaus aamusta tuntuu olevan saavuttamattomissamme. Mutta sitten koittaa sarastus, ja huolemme hälvenevät uuden päivän valossa.
Ehkä sinäkin olet kokenut tämän kuvaannollisesti. Tunnet, että elämässäsi ei ole puutetta tuskasta, vastoinkäymisistä tai ponnistelusta, ja tunnet pimeyden laskeutuvan päällesi. Kenties pimeässä lupaus ilosta tuntuu olevan saavuttamattomissa. Kuinka ihmeessä selviämme aamuun?
Varhaisten pyhien tavoin me voimme ”ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus” (2. Nefi 31:20). Kun tunnemme juuttuneemme pimeyteen, me voimme uskoa lujasti ja horjumatta Kristukseen, joka antaa meille toivon aamulla tulevasta ilosta. Herra vakuuttaa meille, kuten Hän vakuutti varhaisille pyhille: ”Hetki ei ole vielä, mutta se on käsillä” (OL 58:4).
Iloa murheen keskellä
On normaalia tuntea toisinaan surua, turhautumista tai epätoivoa. Menetykset, sairaus, mielenterveyden ongelmat, trauma tai väkivalta voivat erityisesti estää meitä kokemasta iloa ja toivoa, joita haluamme tuntea, ja vaikeuttaa valon näkemistä tunnelin päässä.
Mutta surun keskellä on mahdollista tuntea iloa Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Ja näin me näemme suuren syyn murheeseen ja myös riemuun – murheeseen kuoleman ja tuhon tähden ihmisten keskuudessa, ja iloon Kristuksen valon tähden, joka vie elämään” (Alma 28:14). Me voimme tuntea surua kärsimyksistä, joita kestämme, ja samalla tuntea iloa Vapahtajan elämää antavan valon ansiosta.
Yritän muuttaa pessimististä näkökulmaani, kun eteeni tulee haasteita, keskittymällä ongelmieni sijaan minua odottaviin siunauksiin. Joskus minut valtaa suru, mutta Kristuksen muistaminen antaa minulle toivoa siitä, että ilo tulee.
Kun kestät eteesi tulevia vaikeuksia, toivon, että muistat pyhien ilon ja tiedät, että se voi olla myös sinun, kun muistat Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen toivon.