Tauko baletista

Olin toiveikas, että pääsisin jälleen tanssimaan, kun uusi lukuvuosi koittaisi syksyllä. Mutta kun sen aika koitti, olin yhä toipilaana. Syyskuussa, rukoiltuani paljon, tein hyvin pelottavan päätöksen mennä hoitoon, jotta terveyteni kohentuisi.

Aloin myös osallistua seminaariin. Oli suurenmoista aloittaa päiväni uppoutumalla evankeliumiin. Minulla ei ollut koskaan ollut hyviä tottumuksia tutkia pyhiä kirjoituksia. Se, että varasin joka päivä tuon tunnin vain syventyäkseni pyhiin kirjoituksiin, auttoi minua rakentamaan paljon vahvemman suhteen Jumalaan.

Ennen terveyshaasteitani olin käyttänyt niin paljon aikaa tanssimiseen, että suuri osa identiteetistäni oli sidoksissa siihen. Kun minulla ei ollut tanssimista, johon turvautua tänä vaikeana aikana, tunsin olevani eksyksissä ja kuin osa minusta puuttuisi. Mutta huomasin, että mitä enemmän kävin seminaarissa, luin pyhiä kirjoituksia ja ympäröin itseni muilla nuorilla, jotka tekivät samoin, sitä enemmän aloin vahvistaa identiteettiäni Jumalan lapsena. Koska olin tuntenut olevani eksyksissä niin pitkään, tämä todella auttoi minua tuntemaan toivoa ja löytämään merkitystä.

Yksi ajatus, joka tuli jatkuvasti esiin seminaarioppitunneillamme, auttoi minua paljon. Tämä ajatus liittyy siihen, millä tavoin Kristus vahvistaa meitä koettelemustemme aikana. Jokaisella oppitunnilla seminaarinopettajani kannusti meitä kirjoittamaan muistilappuja jostakin, mikä ”jäi mieleemme”. Kun katson taaksepäin, kaikki muistilappuni keskittyvät siihen, että Kristus on tukenani ja siunaa minua koettelemuksissani. Tuntui kuin olisin saanut päivittäin muistutuksen siitä, että Kristus auttaa minua.

Kuuden pitkän kuukauden jälkeen sain viimein lääkäriltä luvan palata tanssin pariin. Alkuun olin todella hermostunut, koska minusta tuntui kuin olisin menettänyt kaikki voimani. Jatkoin harjoittelua, rukoilemista ja kirkossa käymistä toivoen, että jos yrittäisin parhaani, Vapahtaja auttaisi minua. Kun palasin, opettajani kehui voimiani, vaikka en ollutkaan yhtä vahva kuin ennen. Hän sanoi olevansa ylpeä minusta ja edistymisestäni.

Vaikka minulla oli paljon vaikeuksia, olen kiitollinen siitä, että terveysongelmieni ansiosta sain tilaisuuden vahvistaa suhdettani taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen ja löytää identiteettini Jumalan lapsena.

Haluan sanoa jokaiselle, joka käy läpi jotakin vaikeaa, että ympärilläsi on aina ihmisiä, jotka tukevat sinua, näetpä heidät tai et. Sinä olet Jumalan lapsi. Vaikka emme näekään Jeesusta Kristusta tai taivaallista Isää, He huolehtivat meistä ja suojelevat meitä. Taivaallisella Isällä on suunnitelma meitä varten. Toisinaan et ehkä koe sitä, mitä haluat, mutta koettelemuksesi voivat auttaa sinua tulemaan vahvemmaksi.

Minulla on todistus siitä, että jos rukoilemme ja luomme suhteen Jumalaan, Hän aina ohjaa meitä, auttaa meitä ja vahvistaa meitä.