Kätkettyjä aarteita

Vapahtaja sanoi profeetta Joseph Smithille: ”Kaikki on minulle hengellistä, enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia” (OL 29:34).

Ajallinen tarkoittaa tähän fyysiseen maailmaan liittyvää. Eikö viisauden sana ole ”ajallinen” laki?

”Ajallisetkin” lait ovat hengellisiä ainakin kahdesta syystä:

1. Kun noudatat mitä tahansa käskyä, pääset lähemmäksi Pyhää Henkeä. Tunnet enemmän Jumalan läsnäoloa ja Hänen rakkauttaan. Selvästikin ne ovat hengellisiä siunauksia!

2. Kaikkein ”ajallisimpiinkin” lakeihin liittyy tiettyjä hengellisiä siunauksia. Esimerkiksi viisauden sanassa luvataan fyysistä terveyttä (ks. OL 89:18, 20), mutta siinä luvataan myös, että löydät ”viisautta ja suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita” (OL 89:19).

Emme täysin ymmärrä kaikkia tapoja, joilla hengellinen terveys voi vaikuttaa fyysiseen terveyteen – ja päinvastoin. Viime kädessä kaikki käskyt ovat hengellisiä paitsi siksi, että Jumala on hengellinen, myös siksi, että me olemme.

Jos palvelet nykyään lähetystyössä, sinulla on aina toveri ja asuinpaikka. Kutsuttiinpa sinut minne tahansa, kirkko on jo edustettuna siellä. Tiedät etukäteen, kuinka kauan sinun odotetaan palvelevan.

Mikään siitä ei pitänyt paikkaansa palautetun evankeliumin ensimmäisten lähetyssaarnaajien kohdalla!

Miehet, jotka ottivat vastaan kutsuja 1830-luvun alkupuolella, matkustivat usein yksin ja vailla kovinkaan paljoa ajallista tukea, kun he veivät juuri palautetun evankeliumin sinne, missä kukaan ei ollut koskaan kuullut siitä. Heidän kutsuissaan ei ollut päättymisajankohtaa, vaan ne olivat periaatteessa: ”Lähtekää maailmaan ja levittäkää evankeliumia, kunnes kuulette toisin.”

Ja kirkko oli perustettu virallisesti vasta vuonna 1830 – jokainen lähetyssaarnaaja oli myös uusi käännynnäinen!

Lähetystyössä palvelemisessa on yhä haasteensa. Parley P. Prattin ei esimerkiksi koskaan tarvinnut kantaa huolta internetin tuomista häiriötekijöistä. Koko tapahtumaketju on kuitenkin nyt paljon sujuvampi, turvallisempi ja järjestäytyneempi. Meidän pitäisi olla kiitollisia niistä varhaisista lähetyssaarnaajista, jotka laskivat perustuksen ja tekivät meille evankeliumin viemisestä kaikille kansakunnille niin paljon helpompaa.

Monet pyhien kirjoitusten kertomukset ovat myönteisiä esimerkkejä. Ne näyttävät meille, mitä tehdä. Mutta muutamat tapahtumat pyhissä kirjoituksissa ovat niin sanottuja ”varoittavia tarinoita” – esimerkkejä siitä, mitä ei pidä tehdä.

Yksi niistä on surullinen kertomus James Covelista, papista, joka tutustui evankeliumiin ja sanoi tottelevansa mitä tahansa käskyä, jonka Herra antaisi hänelle profeetta Joseph Smithin välityksellä.

Opin ja liittojen luku 39 on täsmälleen sitä, mitä hän pyysi: hänelle henkilökohtaisesti annettu ilmoitus siitä, mitä Herra halusi hänen tekevän ja mitä siunauksia hän saisi sen tekemisestä (ks. OL 39:10–13).

Luku 40 on pettymyksen tuottava jälkinäytös: hän ei tehnyt sitä. Herra sanoo: ”Hän otti sanan vastaan iloiten, mutta Saatana kiusasi häntä heti, ja vainon pelko ja maailman huolet saivat hänet hylkäämään sanan” (OL 40:2).

Veli Covel rikkoi tekemänsä liiton (ks. OL 40:3). Voimme ehkä tuntea myötätuntoa häntä kohtaan – häntä pyydettiin tekemään hyvin vaikea päätös jättää kirkko, jossa hän oli toiminut pappina 40 vuotta! Mutta voimme myös oppia hänen virheestään.