”Surkea sulkapallossa”, Ystävä, huhtikuu 2026, sivut 38–39.
Surkea sulkapallossa
”Mutta haluan olla parempi siinä nyt”, Shia sanoi.
Tosikertomus Filippiineiltä.
Shia veti syvään henkeä ja yritti keskittyä. Hän pystyisi tähän. Hän päästi sulkapallon putoamaan kädestään, heilautti mailaansa ja…
Töks!
Sulkapallo osui lattiaan aivan hänen varpaidensa edessä.
Shia puuskahti ja kurtisti kulmiaan. Huti. Taas.
Isä hölkkäsi hänen luokseen sulkapallokentän laidalta. ”Hyvä yritys! Ehkä voisit taivuttaa rannettasi enemmän seuraavan kerran, kun syötät.”
”Syöttäminen on todella vaikeaa!” Shia sanoi. Hän katsoi toiselle kentälle, missä hänen serkkunsa Analyn ja Jovan pelasivat. Sulkapallo lensi verkon yli, kun he vuorotellen löivät sitä mailoillaan. He saivat sen näyttämään helpolta!
Isä laski kätensä hänen olkapäälleen. ”Kehityt kyllä sulkapallossa. Se vaatii vain harjoittelua.”
”Mutta haluan olla hyvä nyt”, Shia sanoi.
Isä hymyili. ”Ehkä joukkueharjoituksesi huomenna sujuvat paremmin.”
Mutta seuraavana päivänä joukkueharjoitukset eivät menneet paremmin. Shia löi useammin ohi kuin osui sulkapalloon. Hän ei saanut syötettyä sitä verkon yli. Ja tauon aikana hän kompastui ja läikytti vettä peliasulleen.
Layla, joka oli joukkueen kapteeni, osoitti hänen märkää paitaansa ja nauroi. ”Oletpa sinä kömpelö, Shia!”
Shia tunsi, kuinka hänen poskensa punehtuivat. Sitten hänen valmentajansa kutsui kaikki kentälle.
”No niin, kaikki, turnaus on jo muutaman viikon kuluttua. Jakaantukaa pareiksi!”
Analyn taputti Shiaa olalle. ”Me voidaan olla pari. Minä autan sinua harjoittelussa.”
Layla nauroi. ”Shia on joukkueen huonoin! Et voi millään voittaa, jos hän on parisi.”
Shia katsoi jalkojaan. Layla oli oikeassa. Hän oli joukkueen huonoin, eikä hän ollut varma, tulisiko hänestä koskaan parempaa.
Kun Shia tuli kotiin, äiti oli lieden ääressä valmistamassa kana-adoboa. Shian pikkuveli Tolome itki ja piteli äitiä jalasta.
Äiti näytti helpottuneelta nähdessään Shian. ”Hyvä, että olet kotona! Voitko ottaa Tolomen ja leikkiä hänen kanssaan sillä aikaa kun valmistan päivällistä?”
Shiaa ei sillä hetkellä huvittanut leikkiä. Mutta Tolome näytti kovin surulliselta! Shia kahmaisi hänet ylös. Tolome itki yhä.
Shia asetti hänet lattialle ja otti kaapista askartelupaperia. Hiljaa hän alkoi taitella origamikissaa.
Tolome katseli häntä ja rauhoittui vähitellen. Shia sai kissan valmiiksi ja piteli sitä ylhäällä. ”Miau!”
Tolome kikatti. Shia antoi origamikissan hänelle ja alkoi taitella paperista kurkia, kaneja ja kilpikonnia, joilla he voivat leikkiä.
”Miten hyvä apulainen sinä oletkaan!”
Shia kääntyi ja näki äidin hymyilevän. ”Kiitos, että autat minua tänään. Toimit hyvin Kristuksen kaltaisella tavalla”, äiti sanoi.
”Olen iloinen, että voin auttaa.” Shia katsoi, kuinka onnellinen Tolome oli, ja tunsi lämpöä sisimmässään. Vaikka hän olikin surkea syöttämään sulkapallossa, ehkä hän voisi todella kovasti yrittää olla paras perheensä palvelemisessa.
Muutaman seuraavan viikon aikana Shia yritti kehittyä paremmaksi – sekä kentällä syöttämisessä että kotona palvelemisessa. Hän harjoitteli joka päivä koulun jälkeen sulkapallokentällä. Harjoitusten jälkeen hän auttoi äitiä kotona Tolomen kanssa. Ja hän rukoili, että taivaallinen Isä auttaisi häntä, kun hän valmistautui turnaukseen.
Kun turnauspäivä koitti, Shiaa jännitti kovasti! Hän ja Analyn kävelivät kentälle. Äiti, isä ja Tolome vilkuttivat katsomosta. Kun tuli Shian vuoro syöttää, hän veti syvään henkeä. Hän pystyisi tähän.
Shia päästi sulkapallon putoamaan kädestään, heilautti mailaansa ja…
Osuma!
Se meni verkon yli! Hän kuuli isän hurraavan. Hän oli onnistunut!
Ehkä syöttäminen ei ollutkaan niin vaikeaa, eikä liioin toisten palveleminen.
Kuvitus Beatrice Costamagna. Saa kopioida vain kirkon käyttöön.