”Pääsiäismunaopetus”, Ystävä, huhtikuu 2026, sivut 4–5.
Pääsiäismunaopetus
Joku on varastanut meidän pääsiäismunat!
Tosikertomus Uudesta-Seelannista.
Pääsiäistä edeltävänä päivänä Freddy heräsi aikaisin. Hän katsoi innoissaan tyynynsä viereen. Hän sai aina pääsiäiseksi vaahtokarkkimunan. Mutta hänen suupielensä kääntyivät alaspäin. Siellä ei ollut hänelle pääsiäismunaa!
Freddy kurkisti kerrossängyn laidan yli. ”Matilda!” hän huusi siskolleen. ”Varastitko sinä minun pääsiäismunan?”
”En”, sisko vastasi. ”Minunkaan pääsiäismuna ei ole täällä!” Matilda osoitti tyynyään.
Meteli herätti Freddyn muut sisarukset. Kaikki seitsemän pääsiäismunaa olivat kateissa!
”Mitä tämä kaikki huutaminen tarkoittaa?” äiti kysyi.
”Joku on varastanut meidän pääsiäismunat!” Freddy sanoi.
”Kukaan ei ole varastanut niitä”, äiti sanoi. ”Emme ostaneet yhtään tänä vuonna.”
”Eikö ole pääsiäismunia?” Freddy huudahti. ”Ainahan me saadaan yksi!”
”Pääsiäinen on muutakin kuin vain herkkujen syömistä”, äiti sanoi. ”Se on erityistä aikaa ajatella Jeesusta Kristusta.”
Freddy kurtisti kulmiaan. Siitä lähtien kun isä vaihtoi työpaikkaa, äiti ja isä olivat paljon useammin sanoneet ei. Ei päiväretkiä. Ei noutoruokaa. Ja nyt pääsiäinenkin oli pilalla!
”Tiedän, että sinua harmittaa”, äiti sanoi. ”Mutta voimme silti tänään nauttia erityisistä pääsiäismunista. Tulepas!”
Isällä oli keittiössä korillinen kananmunia. Freddy voihkaisi. ”Nehän ovat vain kananmunia.”
”Värjätäänkö me niitä?” hänen isosiskonsa Celeste kysyi.
Äiti nyökkäsi. ”Mutta ensin meidän on keitettävä ne.”
Freddy ei pitänyt odottamisesta. Hän ilahtui, kun äiti sanoi, että kananmunat olivat kiehuneet tarpeeksi. ”Vihdoinkin!” hän sanoi.
”Odotahan”, äiti sanoi. ”Niiden täytyy vielä jäähtyä.”
Freddy voihkaisi kovemmin. Ei enää odottelua!
Seuraavaksi äiti auttoi heitä väriaineen valmistamisessa. He sekoittivat etikkaa kuumaan veteen ja laittoivat sekaan elintarvikeväritippoja. Freddystä oli mukavaa katsella, kun tipat kieppuivat vedessä.
”Mitä väriä sinä valitset?” Celeste kysyi.
”Sinistä!” Freddy sanoi.
Munia liotettiin väriaineessa pitkään. Mutta Freddyä ei haitannut odottaa. Ei tällä kertaa. Oli hauskaa olla perheen kanssa. Hän ajatteli sitä, mitä äiti sanoi – kuinka pääsiäinen oli muutakin kuin herkkujen syömistä.
”Äiti”, Freddy sanoi, ”taidan ymmärtää, kuinka pääsiäismunat auttavat meitä muistamaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta.”
Äiti hymyili. ”No, kuinka?”
”Pidän tosi paljon värjätystä kananmunastani”, Freddy sanoi. ”Mutta se vei paljon aikaa. Kaikki se odottaminen oli vaikeaa. Sitten ajattelin, kuinka opetuslasten piti odottaa vielä kauemmin Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta, kun Hän oli kuollut ristillä.”
”Olet oikeassa”, äiti sanoi. ”Heidänkään ei ollut helppoa odottaa. Mutta Vapahtaja nousi kuolleista. Ja nyt tavalliset kananmunasi ovat kauniita värjättyjä munia.”
Freddy hymyili katsoen iloisenvärisiä munia. Ne eivät olleet herkullisia kuten vaahtokarkkipääsiäismunat, mutta ne olivat erityisiä. Freddy toivoi, että he saisivat värjätä munia jälleen ensi vuonna.
Kuvitus Tania Rex. Kopiointi kielletty.