”Hillosota”, Ystävä, huhtikuu 2026, sivut 28–29.
Hillosota
”Kuka olisi arvannut, että lapsilla voi olla näin suuri vaikutus?”
Tosikertomus Yhdysvalloista.
”Kamera käy!”
Evanin pikkuveli Ethan painoi tablettitietokoneen tallennuspainiketta, ja Evan aloitti puheensa. ”Hei, minä olen Evan. Etsin lisää mahdollisuuksia palvella ja löysin kaupunkimme ruokapankin.”
Evanista ja Ethanista oli mukavaa tehdä yhdessä elokuvia, mutta tämä video oli erityinen.
Ruokapankki antoi ruokaa perheille, joilla ei ollut tarpeeksi rahaa ostaa elintarvikkeita kaupasta. Juuri nyt ruokapankissa ei ollut lainkaan hilloa. He pyysivät ihmisiltä lisää lahjoituksia.
Evan oli aina iloinen voidessaan palvella, ja siksi hän päätti kerätä hilloa lahjoitettavaksi. Hän teki videota, jonka avulla hän pyysi naapureitakin auttamaan.
”Jos haluat auttaa, voit käydä tuomassa hilloa kotiimme. Tai voit lähettää rahaa, niin ostan hilloa puolestasi!” Evan sanoi Ethanin kuvatessa.
Kun kuvaus oli valmis, Evan muokkasi videota, kunnes se oli juuri oikeanlainen jaettavaksi. Kun äiti oli julkaissut videon verkossa, ihmiset alkoivat tuoda hilloa ja lähettää rahaa, jotta hilloa voitaisiin ostaa vielä lisää!
Kaupassa Evan pinosi hillopurkkeja ostoskärryyn. ”Tämä olisi vielä hauskempaa, jos mukana olisi muitakin lapsia”, hän sanoi. ”Ehkä lapset koulussani voivat auttaa.”
”Hyvä ajatus!” äiti sanoi.
Seuraavana päivänä koulussa Evan pyysi, että saisi tavata rehtori Sanchezin. Hän esitteli ajatuksensa kerätä hilloa ruokapankille.
”Se voi olla kuin peli”, Evan sanoi. ”Voidaan kutsua sitä hillosodaksi.”
”Sehän on hieno suunnitelma!” sanoi rehtori Sanchez.
Evan teki erityisiä mainoslehtisiä jaettavaksi kaikille neljäsluokkalaisille ja kertoi heille hillosodasta.
Seuraavalla viikolla kaikki neljännet luokat ottivat osaa hillosotaan. Jokainen luokka yritti tuoda eniten hillopurkkeja.
Lounaalla kaikki olivat innoissaan hillosodasta. ”En ole koskaan ollut mukana tällaisessa kilpailussa”, Evanin ystävä Maria sanoi. ”Toivottavasti meidän luokka voittaa.”
”Meidän luokka voittaa varmasti!” sanoi heidän ystävänsä Isaac. ”Toin tänään kolme purkkia.”
Evan katseli, kuinka jokaisen luokkahuoneen lahjoituslaatikot alkoivat täyttyä purkeista.
Välitunnilla Evan kaiveli hiekkaa ystävänsä Gaben kanssa. ”Oletko vielä tuonut yhtään hillopurkkia?” Evan kysyi.
”Isä antoi minulle viisi lahjoitettavaksi! Laitoin ne laatikkoon tänä aamuna”, Gabe sanoi.
”Vau!” Evan ei voinut uskoa, kuinka moni lapsi liittyi hillosotaan.
Pian hillolaatikot olivat ääriään myöten täynnä. Kaikki neljäsluokkalaiset ja heidän opettajansa kokoontuivat samaan luokkahuoneeseen kuulemaan, kun Evan julistaisi hillosodan voittajat.
”Me keräsimme yhdessä yli 200 purkkia hilloa!” Evan sanoi. Kaikki lapset hurrasivat.
”Kaikki tekivät todella hyvää työtä, mutta vain yksi luokka voi olla voittaja”, Evan jatkoi.
Kaikki kuuntelivat henkeään pidätellen, ketkä olivat voittaneet.
”Voittaja on opettaja Childin luokka!”
Rouva Childin luokan lapset hyppelivät ja taputtivat käsiään.
Koulun jälkeen Evan lähti kotimatkalle ystäviensä kanssa.
”Meidän luokka ei voittanut, mutta olen silti iloinen, että sain auttaa muita ihmisiä”, Maria sanoi.
”Niin minäkin”, Evan sanoi. ”Kuka olisi arvannut, että lapsilla voi olla näin suuri vaikutus?”
Evan malttoi tuskin odottaa, että pääsisi viemään kaiken hillon ruokapankille. Hänellä oli lämmin tunne sisimmässään, kun hän ajatteli kaikkia niitä ihmisiä, jotka saisivat ruokaa heidän lahjoitustensa ansiosta.
Mikä parasta, hän tiesi seuranneensa Jeesusta Kristusta auttamalla muita. Evan halusi tuntea tällä tavoin aina.
”Hei äiti”, hän sanoi kotiin tultuaan. ”Milloin voimme toteuttaa seuraavan palvelutempauksemme?”
Kuvitus Minna Miná. Saa kopioida vain kirkon käyttöön.