Pikkuleipien ihme

Jäätävä tuuli ulvoi ja lumi kieppui käsikärryjen ympärillä. Jane veti ohuen peittonsa tiukemmin hartioidensa ympärille. Hänen jalkansa olivat tunnottomat, mutta hän jatkoi kävelemistä. He olivat matkalla Salt Lake Cityyn Utahiin Yhdysvalloissa.

Jane ja hänen perheensä olivat kuulleet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta Englannissa. Kun profeetta pyysi kirkon jäseniä tulemaan Utahiin, hänen perheensä säästi niin paljon rahaa kuin vain pystyi, että he voisivat lähteä matkaan. He purjehtivat valtameren yli. Nyt he matkasivat käsikärryjä vetäen tasankojen yli. He olivat kävelleet useita kuukausia, ja heiltä oli loppumassa ruoka.

Kyyneleet vierivät Janen poskille. ”Minulla on kova nälkä”, hän sanoi isoveljelleen Thomasille. ”En usko, että pystyn kävelemään askeltakaan!”

Thomas leikkasi käsikärryn pyörästä palan irtonaista raakanahkaa. ”Tässä, pureskele tätä”, hän sanoi. ”Kaikki järjestyy kyllä.”

”Kiitos”, Jane kuiskasi pureskellessaan kovaa nahkaista palaa.

Pian oli aika leiriytyä yötä varten. Jotkut miehistä lähtivät metsästämään puhveleita. Jane toivoi, että he löytäisivät niitä. Hänen vatsansa tuntui aivan tyhjältä. Odottaessaan Jane ja hänen perheensä käpertyivät pienen nuotion ääreen väsyneinä, nälkäisinä ja kylmissään.

”Pidetään rukous”, äiti sanoi.

Perhe polvistui yhdessä, ja äiti rukoili. ”Taivaallinen Isä, meillä ei ole ruokaa päivällistä varten. Autathan meitä.”

Jane ja hänen veljensä ja siskonsa istuivat hetken hiljaa. Sitten äiti suoristi selkänsä.

”Mitä nyt?” Thomas kysyi.

”Muistin vain jotakin.” Äiti kiiruhti käsikärryjen luo ja avasi perheen arkun. Sitten hän otti esiin pienen metallirasian ja avasi sen. Siellä oli kaksi erittäin kovaa pikkuleipää. Ne olivat jääneet jäljelle heidän valtamerimatkaltaan kuukausia aiemmin.

Jane tunsi innostuksen kuplivan sisällään. Heillä oli ruokaa! ”Voimme hajottaa ne pienempiin osiin ja jakaa ne”, hän sanoi.

Mutta kun he yrittivät, pikkuleivät olivat niin kovia, etteivät ne edes murtuneet kahtia.

”Kokeillaan tätä”, äiti sanoi. Hän laittoi pikkuleivät pataan ja kaatoi niiden päälle vähän vettä. Sitten hän pani kannen padan päälle ja asetti painavan padan hiilien päälle.

Jane ja hänen perheensä rukoilivat uudelleen. Jane ajatteli pyhissä kirjoituksissa olevaa kertomusta Jeesuksesta Kristuksesta, kun Jeesus ruokki viisituhatta ihmistä vain muutamalla leivällä ja kalalla. Hän tiesi, että taivaallinen Isä voisi auttaa heitäkin.

Vähän ajan kuluttua äiti avasi hitaasti padan kannen. Se oli ääriään myöten täynnä ruokaa! Sitä riitti koko perheelle.

Jane halasi äitiään lujasti. ”Se on ihme!”

Kuvitus Simini Blocker