Liian iso Alkeisyhdistykseen?

”Tervetuloa Alkeisyhdistykseen!” Sisar Agbor, Giftin Alkeisyhdistyksen johtohenkilö, seisoi huoneen etuosassa. ”Tänään opettelemme laulua ’Rakastakaa toisianne’.”

Musiikki alkoi, ja nuoremmat lapset valmistautuivat laulamaan. Mutta Gift osasi jo tämän laulun. Hän oli laulanut sitä sata kertaa! Hän ei oikeastaan halunnut laulaa sitä tänään.

Gift oli kyllästynyt Alkeisyhdistykseen. Hän oli vanhempi, pidempi ja isompi kuin kaikki muut lapset. Hänen ystävänsä kirkossa olivat nyt kaikki Nuorissa Naisissa. Hänellä oli vielä melkein kokonainen vuosi, ennen kuin hän voisi mennä heidän kanssaan Nuorten Naisten luokkaan ja toimintoihin.

Kun kaikki muut lauloivat, Gift oli hiljaa. Hän mutisi joitakin laulun sanoja, mutta hän mietti tiiviisti.

Sitten hän sai ajatuksen. Ehkäpä jos hän puhuisi piispan kanssa, piispa antaisi hänen mennä Nuoriin Naisiin etuajassa, jotta hän voisi olla ystäviensä kanssa.

Gift löysi piispa Achombin kirkon jälkeen. ”Hei, piispa”, hän sanoi. ”Minusta tuntuu, etten enää kuulu Alkeisyhdistykseen. Olen isompi ja vanhempi kuin kaikki muut lapset. Voinko sen sijaan alkaa käydä Nuorissa Naisissa?”

Piispa Achombi hymyili. ”Tiedän, että siirtyminen Nuoriin Naisiin on jännittävää”, hän sanoi. ”Mutta voit alkaa käydä siellä vasta sinä vuonna, kun täytät 12 vuotta. Olen pahoillani.”

Gift katseli alas kenkiinsä. ”Hyvä on.”

”Alkeisyhdistys on onnekas, kun heillä on sinut”, piispa sanoi. ”Nuoremmat lapset taitavat ihailla sinua paljon. Voit vaikuttaa heihin suuresti.”

Koko loppupäivän Gift oli surullinen. Vuosi oli pitkä aika tuntea yksinäisyyttä Alkeisyhdistyksessä.

Mutta sitten Gift ajatteli enemmän sitä, mitä piispa Achombi oli sanonut. Ihailivatko muut lapset häntä todella? Hän ei ollut koskaan ennen huomannut sitä.

Seuraavalla viikolla Gift vilkutti hyvästiksi ystävilleen, kun nämä menivät Nuorten Naisten huoneeseen. Hän huokaisi ja meni Alkeisyhdistyksen luokkaan.

”Gift”, sisar Agbor sanoi, ”haluaisitko auttaa minua opettamaan tämän viikon laulun?”

”Kai minä voin”, Gift sanoi. ”Mitä laulua me opettelemme?”

”’Oon lapsi Jumalan’”, sisar Agbor sanoi. ”Kiitos avustasi! Uskon, että lapsista on hauskaa oppia sinun avullasi.”

Kun laulutuokio alkoi, Gift seisoi huoneen etuosassa. ”Tänään opetan teille yhden lempilauluistani”, hän sanoi. Hän auttoi lapsia oppimaan sanat. Sitten hän lauloi laulun heidän kanssaan. Heidän laulaessaan Giftillä oli sisimmässään lämmin ja onnellinen tunne. Hän tiesi, että se oli Pyhä Henki.

Ennen pitkää Alkeisyhdistyksen luokka oli melkein ohi! Loppurukouksen jälkeen Gift meni käytävälle. Hän halusi löytää ystävänsä heidän Nuorten Naisten luokkansa jälkeen ja tervehtiä heitä.

Mutta yksi pienistä tytöistä pysäytti hänet. ”Kiitos, että lauloit meidän kanssa!” Hän halasi Giftiä. ”Minä haluan olla kuin sinä, kun minusta tulee iso.”

Gift hymyili. Hän malttoi tuskin odottaa, että pääsisi Nuoriin Naisiin, ja hän toivoi, että seuraava vuosi menisi nopeasti. Mutta hän tiesi, että hän voisi yhä oppia ja tehdä hyviä asioita Alkeisyhdistyksessä.

Ja ehkä piispa Achombi oli oikeassa. Hän voisi vaikuttaa.

Kuvitus Simini Blocker