Majan päivänpaisteinen pyhien kirjoitusten kohta

Maja istui kotitalonsa portailla ja nojasi leukaa käsiinsä. Aurinko paistoi kirkkaina, lämpiminä valonsäteinä korkeiden puiden läpi. Ilma tuoksui tuoreilta männynneulasilta.

Mami tuli ulos ja istuutui Majan viereen. ”Mitä mietit?”

”Minun pitäisi kertoa Alkeisyhdistyksessä lempikohdastani pyhissä kirjoituksissa”, Maja sanoi. ”Mutta minulla ei ole lempikohtaa. Enkä tiedä, minkä valitsisin.”

Mami nyökkäsi. ”Lempikohdan valitseminen pyhistä kirjoituksista on vaikeaa.” Mami katseli puita ja nousi sitten seisomaan. ”Minulla on ajatus.”

Mami meni takaisin sisälle. Kun hän tuli takaisin, hänellä oli kädessään pyhät kirjoitukset. ”Aloitetaan kertomuksella. Mikä on lempikertomuksesi pyhissä kirjoituksissa?”

Maja mietti asiaa. ”Pidän siitä, kun Jeesus kävi nefiläisten luona.”

Mami selaili Mormonin kirjan sivuja. ”Tuo kertomus on Kolmannessa Nefissä.” Hän näytti sivua. ”Luetaan vuorotellen ja poimitaan jakeita, joista pidämme.”

Maja nyökkäsi ja kuunteli, kun mami luki. Mami luki siitä, kuinka Jeesus Kristus kutsui opetuslapsensa. Hän luki rauhantekijöistä ja rukouksesta.

Sitten oli Majan vuoro. Kun Maja oli lukenut yhden jakeista, hän pysähtyi. Hänestä tuntui kuin aurinko olisi paistanut niin kirkkaasti, että se täytti hänen sydämensä.

Hän nosti katseensa mamiin. ”Minä pidän tästä.”

”Niin minäkin. Mistä sinä pidät siinä?” mami kysyi.

Maja kohautti olkapäitään, kun hymy levisi hänen kasvoilleen. ”Se kertoo Jeesuksesta. Ja se vain saa minut tuntemaan itseni iloiseksi.”

Mamikin hymyili. ”Se on hieno tapa tietää, että olet löytänyt lempikohdan pyhistä kirjoituksista. Haluatko kertoa siitä Alkeisyhdistyksessä?”

Maja nyökkäsi innoissaan. ”Autatko minua oppimaan sen?”

”Totta kai!” mami sanoi.

Mami ja Maja harjoittelivat kohtaa yksi sana kerrallaan. Heidän harjoitellessaan linnut sirkuttivat puissa aivan kuin nekin olisivat opettelemassa.

Koko viikon Maja harjoitteli uutta pyhien kirjoitusten lempikohtaansa. Sunnuntaiaamuna häntä vähän hermostutti. Hän harjoitteli pyhien kirjoitusten kohdan lausumista pitkällä kirkkomatkalla.

Majan Alkeisyhdistyksessä oli vain muutama lapsi. Mutta kun Maja käveli luokkaan, hänestä tuntui kuin perhosia olisi lennellyt hänen vatsassaan.

Kun tuli hänen vuoronsa, hän nousi seisomaan ja veti syvään henkeä. ”Katso, minä olen laki ja valo”, hän sanoi. ”Turvautukaa minuun ja kestäkää loppuun asti, niin te saatte elää; sillä sille, joka kestää loppuun asti, minä annan iankaikkisen elämän.”

Kun Maja oli päässyt loppuun, hän istuutui hymyillen. Hän oli tehnyt sen! Hermostuneet perhoset olivat poissa, ja lämmin, päivänpaisteinen tunne oli palannut. Hän tiesi, että hänen lempikohtansa pyhissä kirjoituksissa toisi sen tunteen aina kun hän tarvitsisi sitä.

Kuvitus Chloe Dominique