Erityinen konferenssi

”Aminah, se on minun!” Indira huusi. Hän nappasi nuken pikkusiskoltaan.

”Tytöt, minä lähden”, äiti huudahti. ”Olkaa kilttejä isälle.”

Indira kohotti katseensa. ”Minne olet menossa?”

”Torille. Ostan tarvikkeita, jotta voin tehdä huomenna erityistä ruokaa.” Äiti vilkutti hyvästiksi.

Erityistä ruokaa? Mutta miksi? Indira meni etsimään isää. ”Miksi huominen on erityinen?” hän kysyi.

Isä hymyili. ”Huomenna saamme katsoa yleiskonferenssia! Se on erityistä, koska saamme kuulla profeetan ja muiden kirkon johtohenkilöiden puhuvan. He kertovat meille, mitä taivaallinen Isä haluaa meidän kuulevan.”

Kun äiti tuli kotiin, hän laittoi ruokatarvikkeet pois. Isä lakaisi lattian.

”Indira, voitko auttaa Aminahia laittamaan valmiiksi vaatteensa huomista varten?” äiti kysyi.

Indira kurtisti kulmiaan. ”Miksi minun pitää auttaa häntä?”

”Teepä nyt niin kuin pyydän”, äiti sanoi.

Indira voihkaisi. Hidastellen hän meni auttamaan Aminahia.

Seuraavana aamuna Indira haistoi herätessään herkullisen tuoksun. Hän hyppäsi vuoteesta ja juoksi keittiöön. Äiti oli tehnyt currya ja satayta syötäväksi lounaalla myöhemmin! Se maistuisi todella hyvältä.

Yleiskonferenssi alkoi pian. Indira istui perheensä kanssa katsomassa sitä televisiosta. Hän kuunteli kuoron laulua. Hän kuuli ihmisten puhuvan temppeleistä, pyhistä kirjoituksista ja Jeesuksesta Kristuksesta.

Viimeinen puhuja oli profeetta, presidentti Russell M. Nelson. Hän puhui siitä, kuinka kirkko auttaa ihmisiä eri puolilla maailmaa.

”Meidän suurin ilomme tulee siitä, kun autamme veljiämme ja sisariamme”, hän sanoi.

Indira pohti sitä. Tekikö auttaminen hänet iloiseksi? Hän jatkoi kuuntelemista. Presidentti Nelson sanoi, että eläminen toisen suuren käskyn mukaan voi auttaa meitä olemaan sellaisia kuin Jeesus Kristus.

Kun kokous oli ohi, he söivät äidin tekemän lounaan. Indira ajatteli koko ajan profeetan puhetta.

”Mikä on toinen suuri käsky?” hän kysyi.

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, isä sanoi.

Indira ajatteli ihmisiä, joita kirkko auttoi kaikkialla maailmassa. ”Kuinka minä voin auttaa, jos lähimmäiseni asuvat kaukana?”

”Lähimmäisiäsi ovat kaikki ympärilläsi”, äiti sanoi. ”Kuten perheesi jäsenet.”

Indira katsoi maahan. Toisinaan hän ei ollut kovinkaan ystävällinen perheelleen.

Mutta ehkä heidän auttamisensa voisi tehdä hänet iloiseksi, kuten presidentti Nelson oli sanonut. Se oli yksi tapa, jolla hän voisi seurata Jeesusta. Hän halusi yrittää!

Koko loppuviikon Indira yritti olla erityisen kiltti perheelleen. Hän leikki Aminahin kanssa. Hän antoi tämän leikkiä leluillaan. Hän teki valittamatta sen, mitä äiti ja isä pyysivät. Kun Indira auttoi perhettään, he olivat iloisia. Ja se teki hänetkin iloiseksi.

Profeetta oli oikeassa. Muiden auttaminen toi hänelle iloa!

Kuvitus Judi Abbot