Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus antaa toivoa

[Video]: ”Pääsiäisenä me juhlimme kaikkien kristittyjen kanssa Jeesuksen Kristuksen kirjaimellista ylösnousemusta. Ilmestyessään apostoleilleen kuolemansa jälkeen Hän vakuutti heille, ettei ollut henki. Luukkaan, sen ajan lääkärin, mukaan Jeesus sanoi: ’Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan’ [Luuk. 24:39].

Mutta onko jokaisella kuolevaisella ruumis, kun hän nousee ylös kuolleista? Palautuksen pyhien kirjoitusten tuoma selkeys yhdistää meitä lujassa uskossa julistukseen siitä, että kaikki nousevat kuolleista täydelliseksi tehdyssä ruumiissa. Mormonin kirjassa opetetaan, että henki ja ruumis yhdistyvät jälleen. Nykyajan ilmoituksessa enkelit kuvataan ylösnousseiksi olennoiksi, joilla on liha- ja luuruumis. Seuraava kuvaus Mormonin kirjasta on kaikkein tarkin.

Profeetta Alma opetti: ’Sielu palautetaan ruumiiseen ja ruumis sieluun; – – edes hiuskarva päästä ei joudu hukkaan, vaan kaikki palautetaan oikeaan ja täydelliseen muotoonsa’ [Alma 40:23].

Meillä kaikilla on erityinen syy odottaa innolla täydelliseksi tehdyn ruumiin ylösnousemusta.”

”Todistus Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta on sekä toivon että päättäväisyyden lähde. Hän elää, ja Hänen uhrinsa ansiosta me nousemme kuolleista ja tulemme pyhitetyiksi. Jeesus on ylösnoussut Kristus, meidän Vapahtajamme ja täydellinen esimerkkimme ja oppaamme iankaikkiseen elämään. Rukoilen, että me voimme koko sydämestämme koko elämämme ajan muistaa Hänen uhrinsa ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan.”

”Todistan Vapahtajan verrattoman sovitusuhrin ja Hänen loistavan ylösnousemuksensa täydellisestä ja ehdottomasta totuudesta. Kun keskitymme elämässämme tähän ajatukseen, minä lupaan, että tunnemme Hänen toivonsa, Hänen rauhansa ja Hänen rakkautensa.

Kun yllättäen menetämme jonkun rakkaamme, suru ja tuska voivat tuntua musertavilta.

Viime vuoden lopulla Brigham Youngin yliopiston ensimmäisen vuoden säteilevän opiskelijan Anna Petersonin elämä päättyi äkillisesti järkyttävän kelkkailuonnettomuuden seurauksena. Anna oli nöyrä, rakastava ja lempeä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Hän etsi tapoja auttaa muita tuntemaan Jumalan rakkautta. Hän olikin juuri saanut valmiiksi hakemuksensa kokoaikaiseen lähetystyöhön.

Vaikka Annan kuoltua monet menettivät ystävän, hänen vanhempansa John ja Julie menettivät kauniin ja valoisan lapsen, josta he olivat huolehtineet, jonka puolesta he olivat rukoilleet ja jota he olivat rakastaneet 18 vuoden ajan. Tyttären kuolema riittää hukuttamaan kenet tahansa suruun. Syvästä murheestaan huolimatta John ja Julie ovat päättäneet turvata Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Pyysin Johnia – joka palveli kanssani lähetyssaarnaajana, kun johdin Bordeaux’n lähetyskenttää Ranskassa – ja Julieta kertomaan minulle ajatuksistaan, kun he osoittavat edelleen uskoa Jeesukseen Kristukseen tämän murhenäytelmän keskellä. He kertoivat minulle seuraavaa:

John: ’Annan äkillinen ja järkyttävä kuolema repi valtavan haavan rintaani. Mutta Gileadissa on balsamia, ja kun olemme turvanneet kiitollisuuteen sekä Vapahtajan sovituksesta että niistä suurenmoisista, upeista ajoista, joita saimme kokea Annan elämän 18 vuoden aikana, sydämemme täyttyy ylenpalttisesti lempeistä armoteoista. Saamme voimaa ponnistella eteenpäin.’

Julie: ’Pian Annan onnettomuuden jälkeen sain innoitusta ottaa ponnistelujemme teemaksi ”Käännymme valoon, Vapahtajaamme”. Kun kerromme toisillemme tilanteista, joissa voimme valita pimeyden sijaan valon selviytyäksemme, me vahvistamme toisiamme ja Herra kannattelee meitä surussamme. Päätin – päätimme – luottaa Herraan.’

Ihailen vilpittömästi Johnin ja Julien uskoa Jeesukseen Kristukseen. He ovat minulle suurenmoisena esimerkkinä. Tänä pääsiäisenä todistan, että Jeesus Kristus katkaisi kuoleman siteet, jotta kaikki voivat elää haudan tuolla puolen. Mikä tärkeintä, Hän lupaa meille jokaiselle, että kun uskomme Häneen ja seuraamme Häntä, me voimme elää Hänen luonaan ikuisesti – niin, ikuisesti!”

”Pääsiäisen lähestyessä olen pohtinut kokemusta, joka vaimollani ja minulla oli äskettäisellä matkallamme Keski-Amerikkaan. Viimeisenä päivänämme Guatemala Cityssä osallistuimme hartaustilaisuuteen, jossa neljä vaarnan Alkeisyhdistyksen kuoroa todisti Jeesuksesta Kristuksesta laulaen ja sanallisesti.

Se oli kaunis, sydäntä lämmittävä kokous. En koskaan unohda veli Ángel Zúñigan vilpitöntä, yksinkertaista todistusta. Kun hän lausui yksinkertaisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta, tunsin sydämessäni voimakkaasti Ángelin todella tietävän, että Jeesus Kristus on hänen Vapahtajansa. Se oli unohtumaton hetki.

Myöhemmin kättelimme jokaista lasta hartaustilaisuuden jälkeen. Eräs pieni poika kysyi minulta: ’Mitä Jeesukselle kuuluu?’ Vastasin: ’Jeesus rakastaa sinua, ja Hän luottaa sinuun, ja sinä voit luottaa Häneen.’ Tämä pieni poika vastasi hymyilemällä leveästi ja tietävästi, ja se täytti sieluni ilolla.

Kun ajattelemme, mitä Vapahtajamme teki meidän hyväksemme pääsiäistä edeltävällä viikolla, kutsun teitä jokaista täyttämään sielunne tiedolla siitä, että Jeesus rakastaa teitä, Hän luottaa teihin ja te voitte luottaa Häneen.”

”Toivotan teille kaikille ihanaa pääsiäisviikonloppua ja toivon teidän aina muistavan, että me vietämme pääsiäistä rakkaan Vapahtajamme sovitusuhrin ja ylösnousemuksen vuoksi. Ilman niitä ja Häntä ei olisi mitään syytä juhlia, koska meillä ei olisi toivoa tässä eikä tulevassa maailmassa. Meidän tulee aina muistaa Hänet. Hänen ansiostaan on aina toivoa.

Olen aina rakastanut näitä vanhin Jeffrey R. Hollandin sanoja: ’Yksi suuria lohtuja tänä pääsiäisaikana on, että koska Jeesus kulki niin pitkän, yksinäisen polun täysin yksin, meidän ei tarvitse tehdä niin. – – Golgatan kukkulalta kuulutetaan totuutta, ettei meitä koskaan jätetä yksin eikä ilman apua, vaikka meistä joskus saattaakin tuntua siltä. Todellakin meidän kaikkien Vapahtaja sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi.” – –

Kun lähestymme tätä pyhää viikkoa – – julistautukaamme täydellisemmin Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi, ei vain sanoissa eikä vain mukavien aikojen huumassa vaan teoissa ja rohkeudessa ja uskossa myös silloin kun polku on yksinäinen ja kun ristimme on raskas kantaa. Seiskäämme tällä pääsiäisviikolla ja aina Jeesuksen Kristuksen rinnalla ”kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä [lienemmekin], aina kuolemaan asti”, sillä juuri niin Hän seisoi meidän rinnallamme, kun se oli tehtävä kuolemaan asti ja kun Hänen täytyi seistä täysin ja kertakaikkisen yksin.’ (Yleiskonferenssi, huhtikuu 2009.)

Lisään todistukseni hänen todistukseensa siitä, että Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansiosta kukaan meistä ei koskaan kulje yksin. Kuten ylijohtaja Camille N. Johnson niin kauniisti sanoi konferenssipuheessaan: ’Jeesus Kristus on apu ja huojennus!’ Löytäkäämme sitä huojennusta Hänen avullaan ja saakaamme kukin oma varma todistuksemme siitä, ettemme kulje yksin nyt emmekä koskaan. Iloista pääsiäistä!”