Opin ja liittojen soveltaminen omaan elämääsi
Opetus kirkon historiasta osoitti minulle, etteivät virheemme määrittele meitä
William W. Phelpsin kertomus opetti minulle, että voin saada syntini anteeksi Jeesuksen Kristuksen rakkauden ja uhrin avulla.
Oletko joskus tehnyt virheen, jonka toivoisit voivasi perua? Tai sanonut jotakin, minkä haluaisit pyyhkiä pois? Tai rukoillut anteeksiantoa, mutta tuntenut, ettei se riitä?
Meistä kaikista on tuntunut siltä.
Huomaan melko usein anovani anteeksiantoa taivaalliselta Isältä. Toisinaan olen hävennyt liikaa ymmärtääkseni, että kukaan – edes Vapahtaja – voisi antaa minulle anteeksi.
Tutkiessani kokemuksia kirkon historiasta tajusin, etten ehkä ole ainoa, josta on tuntunut tältä. Sain toivoa William W. Phelpsin kertomuksesta. Hän oli palautuksen alkuaikojen kirjailija, lähetyssaarnaaja ja johtaja. Hän oli hyvä mies. Hän saarnasi evankeliumia kaikkialla, missä matkustikin, ja hänestä tuli Missourin korkean neuvoston luotettu jäsen. William oli myös Joseph Smithin läheinen ystävä.
Siksi oli erityisen tuskallista, että hän petti Josephin.
Anteeksianto kuin tuhlaajapojalle
Vuonna 1838 mellakoitsijat ja kansalliskaartilaiset hyökkäsivät pyhien kimppuun Missourissa sekä ryöstivät heidät tuhoten koteja ja piesten vastustajia. Sen jälkeen Joseph Smith ja muita kirkon johtajia pidätettiin perusteettomista rikoksista. William W. Phelps ja useat muut pelkäsivät joutuvansa myös syytetyiksi, ja he tekivät syyttäjän kanssa sopimuksen, jonka mukaan heidän tuli todistaa Joseph Smithiä vastaan päästäkseen vapaiksi.
William vahvisti valalla puhuvansa totta ja antoi muiden tavoin väärän todistuksen profeettaa vastaan. Oikeudenkäynnin jälkeen Joseph ja muita kirkon johtajia suljettiin Libertyn vankilaan. Kun William lähti oikeustalolta vapaana miehenä, hän tunsi tekojensa painon harteillaan. Muutamia vuosia myöhemmin Joseph Smith sai Williamilta kirjeen, jossa hän pyysi Josephilta anteeksi.
”Olen kuin tuhlaajapoika”, William kirjoitti. ”Olen nöyrtynyt suuresti.”
Profeetta kirjoitti takaisin: ”Koska uskon, että tunnustuksesi on totinen ja parannuksesi vilpitön, olen iloinen voidessani jälleen ojentaa sinulle toveruuden oikean käden, ja riemuitsen tuhlaajapojan paluusta.”
Joseph Smith oli täynnä myötätuntoa Williamia kohtaan. Aivan kuten isä juhli tuhlaajapojan paluuta pyhissä kirjoituksissa (ks. Luuk. 15:11–32), myös pyhät ottivat William Phelpsin takaisin joukkoonsa.
Williamin parannus ja hänen saamansa anteeksianto – jota hän todennäköisesti piti mahdottomana – olivat nyt totta. Ne voivat olla todellisuutta myös meille!
Vanhin Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista kysyy meiltä:
”Kukapa keskuudessamme ei olisi poikennut pyhyyden polulta ajatellen typerästi, että voisimme löytää enemmän onnellisuutta kulkemalla omaa itsekeskeistä tietämme?
Kukapa keskuudessamme ei olisi tuntenut itseään nöyräksi, murtuneeksi ja kaivannut epätoivoisesti anteeksiantoa ja armoa?”
Saatamme hävetä virheitämme niin paljon, ettemme usko voivamme saada anteeksi. Vanhin Uchtdorf vakuuttaa meille: ”Taivaallinen Isämme kiiruhtaa luoksemme sydän täynnä rakkautta ja myötätuntoa.”
Kristuksen rakkaus on suurempaa
Joseph Smith ymmärsi tuskan, jota William oli tuottanut: ”Olemme kärsineet paljon käyttäytymisesi tähden – se katkera malja, joka oli jo kyllin täynnä kuolevaisten juotavaksi, täyttyi tosiaankin ylitsevuotavaksi, kun sinä käännyit meitä vastaan.”
Joseph jatkoi: ”Malja on kuitenkin juotu; taivaallisen Isämme tahto on täytetty.”
Joseph ymmärsi, että Williamin synnit oli sovitettu eikä tämän tarvinnut enää kärsiä. Katumus, jota William osoitti taivaalliselle Isälle, voisi vapauttaa hänet syyllisyydestä.
Kristus sanoi: ”Minä olen juonut siitä katkerasta maljasta, jonka Isä on antanut minulle, ja olen kirkastanut Isän ottamalla päälleni maailman synnit” (3. Nefi 11:11).
Vapahtaja on kohdannut rakastavasti kaiken kärsimyksen, joka on välttämätöntä syntiemme ja virheidemme sovittamiseksi. Kun siis teemme parannuksen ja ponnistelemme muuttaaksemme elämäämme, Hän haluaa meidän kulkevan eteenpäin tuntien sitä iloa, jonka Hän on varmistanut meille. Hän ei halua meidän jäävän tuntemaan tuskaa. Hän joi ”katkeran maljan”, jotta vilpitön parannuksemme voi riittää!
Getsemanessa Jeesus Kristus tunsi kaiken petoksen, häpeän, hämmennyksen ja tuskan, jonka kukaan koskaan tuntisi. Hänellä ei ollut ystäviä vierellään, ja Hänet lähetettiin ristiinnaulittavaksi. Hän tiesi, että Hänen uhrinsa oli välttämätön, joten Hän kuoli auliisti meidän vuoksemme. Pääsiäisaamuna Hän kuitenkin nousi kuolleista voitokkaasti.
Presidentti Jeffrey R. Holland, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on sanonut: ”Yksi suuria lohtuja tänä pääsiäisaikana on, että koska Jeesus kulki niin pitkän, yksinäisen polun täysin yksin, meidän ei tarvitse tehdä niin.”
Olimmepa tehneet mitä syntejä tai virheitä tahansa, Kristuksen rakkaus on niitä suurempi. Hän paitsi auttaa meitä kulkemaan eteenpäin, kun teemme vilpittömän parannuksen, kuten opimme William W. Phelpsiltä, Hän voi myös auttaa meitä antamaan Joseph Smithin tavoin anteeksi niille, jotka ovat tehneet meille vääryyttä.
Maailman historiassa ei ole tehty suurempaa rakkauden tekoa kuin Kristuksen sovitus. Aivan kuten tuhlaajapojan kohdalla, Vapahtajamme ja taivaallinen Isämme ottavat meidät vastaan joka kerta, kun käännymme jälleen Heidän puoleensa.
Jos siis tunnet olevasi anteeksiannon ulottumattomissa, käänny Heidän puoleensa. He odottavat sinua.