Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Päätin jälleen luottaa Jumalaan kohdattuani haasteita lähetystyössä
Kirjoittaja asuu Espanjassa.
Lähetystyöni ei sujunut siten kuin olin aina kuvitellut, ja se sai minut tuntemaan oloni hämmentyneeksi ja yksinäiseksi – kunnes opin turvaamaan Jumalaan.
Kun aloitin lähetystyön, odotukseni olivat korkealla. Palvelisin uskollisesti, kastaisin monia ihmisiä ja palaisin kotiin itsevarmana kertoen innoittavia tarinoita. Tekisin perheeni ylpeäksi.
Koko koulutusaikani tunsin kuitenkin yllättäen suurta ahdistusta. Rakastin evankeliumia – enkä ymmärtänyt, miksi siitä kertominen oli minulle niin vaikeaa. Epävarmuus, jota tunsin opettaessani, sai minut epäilemään itseäni ja uskoani.
Ajan mittaan aloin masentua (koronapandemia ei myöskään auttanut asiaa). Lähetysjohtajani ei ollut kovin hyvin perillä mielenterveysongelmista, eikä keskusteluyhteytemme ollut aina kovin toimiva. Aloin käydä terapeutilla, mikä auttoi paljon, mutta evankeliumiin liittyvät vaikeuteni eivät hellittäneet. Arastelin kertoa ajatuksistani uudelleen lähetysjohtajalleni, koska pelkäsin hänen lähettävän minut kotiin, ja halusin suorittaa lähetystyöni loppuun.
Uskoin virheellisesti, ettei lähetystyön tai sen, että pyrkii toimimaan oikein, pitäisi olla vaikeaa, joten tilanteeni hämmensi minua. Eikö minun olisi pitänyt tuntea iloa tehdessäni Herran työtä?
Uskoa vaikeuksien keskellä
Lähetystyöni jälkeen minun oli vaikea löytää vastauksia ja tukea hankaliin tunteisiini. En ollut yhteydessä tovereihini enkä lähetysjohtajaan, ja tunsin suurta häpeää ajatusteni vuoksi. Pelkäsin kertoa niistä, koska kenelläkän muulla ei tuntunut olleen vaikeuksia lähetystyössä – tai ainakaan he eivät puhuneet niistä.
Eräänä päivänä kirkossa pyhäkoulun opettajani kertoi, kuinka hänen poikansa, joka uskollisesti oli elänyt evankeliumin mukaan ja palvellut lähetystyössä , kohtasi jatkuvasti elämässään haasteita ja tunsi sen olevan epäreilua. Hän kuvaili juuri sitä tilannetta, jossa minäkin olin!
Hän todisti, ettei tieto evankeliumista suojaa meitä vaikeuksilta ja haasteilta, mutta se, että uskomme ja pidämme liittomme voi auttaa meitä saamaan voimaa taivaalliselta Isältä ja Jeesukselta Kristukselta sekä lohdutusta Pyhältä Hengeltä.
Elämässä on kyse siitä, että päätämme turvata taivaalliseen Isään noina hetkinä ja koemme rauhaa, kasvua ja suurempaa uskoa vastoinkäymisten ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä.
Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, opetti kerran: ”Haluan kannustaa niitä, jotka ovat kovien koettelemusten keskellä ja joista tuntuu, että heidän uskonsa saattaa olla kuihtumassa ongelmien vyöryn alle. Vaikeus voi itsessään olla keino, jonka avulla uskonne vahvistuu ja muuttuu lopulta horjumattomaksi.”
Ymmärsin, että lähetystyö tai mikään, mitä Herra pyytää meitä tekemään, ei ole aina helppoa. Kaikki koettelemukset, joiden ajattelin heikentävän uskoani, olivatkin koko ajan kokemuksia, jotka voisivat vahvistaa sitä. Minun piti muuttaa näkökulmaani. Taivaallisen Isäni ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ansiosta voin antaa vastoinkäymisten, joita koin lähetystyössä ja sen jälkeen, vahvistaa uskoani.
Luotan jälleen
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut hiljattain: ”Usko kestää elämän koettelemukset ja epävarmuudet, koska se on lujasti juurtunut Kristukseen ja Hänen oppiinsa. Jeesus Kristus ja taivaallinen Isämme, joka lähetti Hänet, muodostavat yhdessä ainoan järkähtämättömän, täydellisen varman luottamuksemme kohteen.”
Kun elämä ei menekään odotusten mukaan, niin sen sijaan että uskoisimme taivaallisen Isän hylänneen meidät tai että evankeliumi ei ole totta, voimme päättää luottaa Häneen.
Olen myös oppinut, miten tärkeää on puhua luotettaville ihmisille sen sijaan että kärsisi vain hiljaa. Kaikki eivät täysin ymmärrä kokemuksiamme, mutta merkityksellinen yhteys muihin on äärimmäisen tärkeää henkiselle ja hengelliselle hyvinvoinnillemme.
Taivaallinen Isämme rakastaa meitä täydellisesti, ja meillä on Vapahtaja, joka ymmärtää meitä. He haluavat meidän muistavan, että voimme luottaa Heihin – aina.