Vanha testamentti, seminaarinopettajan kirja

Sisällys
Nimisivu
Johdanto opettajan kirjaan
Vanhan testamentin oppiaiheet
- Tervetuloa Vanhan testamentin pariin
- Mooses 1; Abraham 3
- 1. Mooses 1–2; Mooses 2–3; Abraham 4–5
- 1. Mooses 3–4; Mooses 4–5
- 1. Mooses 5; Mooses 6
- Mooses 7
- 1. Mooses 6–11; Mooses 8
- 1. Mooses 12–17; Abraham 1–2
- 1. Mooses 18–23
- 1. Mooses 24–33
- 1. Mooses 37–41
- 1. Mooses 42–50
- 2. Mooses 1–6
- Pääsiäinen
- 2. Mooses 7–13
- 2. Mooses 14–18
- 2. Mooses 19–20; 24; 31–34
- 2. Mooses 35–40; 3. Mooses 1; 4; 16; 19
- 4. Mooses 11–14; 20–24; 27
- 5. Mooses 6–8; 15; 18; 29–30; 34
- Joosua 1–8; 23–24
- Tuomarit 2–4; 6–8; 13–16
- Ruut; 1. Samuel 1–7
- 1. Samuel 8–10; 13; 15–16
- 1. Samuel 17–18; 24–26; 2. Samuel 5–7
- 2. Samuel 11–12; 1. kuninkaiden kirja 3; 6–9; 11
- 1. kuninkaiden kirja 12–13; 17–22
- 2. kuninkaiden kirja 2–7
- 2. kuninkaiden kirja 16–25
- 2. aikakirja 14–20; 26; 30
- Esra 1; 3–7; Nehemia 2; 3:33–38; 4–6; 8
- Ester
- Job 1–3; 12–14; 19; 21–24; 38–40; 42
- Psalmit 1–2; 8; 19–33; 40; 46
- Psalmit 49–51; 61–66; 69–72; 77–78; 85–86
- Psalmit 102–103; 110; 116–119; 127–128; 135–139; 146–150
- Sananlaskut 1–4; 15–16; 22; 31; Saarnaaja 1–3; 11–12
- Jesaja 1–12
- Jesaja 13–14; 22; 24–30; 35
- Jesaja 40–49
- Jesaja 50–57
- Jesaja 58–66
- Jeremia 1–3; 7; 16–18; 20
- Jeremia 31–33; 36–38; Valitusvirret 1; 3
- Hesekiel 1–3; 33–34; 36–37; 47
- Daniel 1–7
- Hoosea; Joel
- Aamos; Obadja; Joona
- Miika; Nahum; Habakuk; Sefanja
- Haggai 1–2; Sakarja 1–4; 7–14
- Malakia
Elämään valmistautumisen oppiaiheet
- Oppien hallinta: Etsin vastauksia kysymyksiini
- Pyhien kirjoitusten tutkimiseen liittyvät taidot
- Nuorten voimaksi -opas
- Omavaraisuuden vahvistaminen
- Fyysinen ja emotionaalinen terveys
- Valmistautuminen tulevaan koulutukseen ja työllistymiseen
- Menestyminen opinnoissa
- Lähetystyöhön valmistautuminen
- Temppeliin valmistautuminen
- Kirkon johtohenkilöiden opetuksia
Liite

Valitusvirret 1; 3: ”Hänen laupeutensa ei lopu koskaan”

”Valitusvirret 1; 3: ’Hänen laupeutensa ei lopu koskaan’”, Vanha testamentti, seminaarinopettajan kirja, 2026

”Valitusvirret 1; 3: ’Hänen laupeutensa ei lopu koskaan’”, Vanha testamentti, seminaarinopettajan kirja

Jeremia 31–33; 36–38; Valitusvirret 1; 3: Oppiaihe 136

Valitusvirret 1; 3

”Hänen laupeutensa ei lopu koskaan”

A Hispanic man gives the Savior, Jesus Christ, a hug. Christ is wearing a white robe.

Koska Vapahtaja on täynnä myötätuntoa eli laupeutta, Hän on halukas parantamaan, lohduttamaan ja antamaan anteeksi silloinkin kun teemme syntiä Häntä vastaan. Kun Jerusalem oli hävitetty synnin ja kapinoinnin vuoksi, Jeremia yritti auttaa juutalaisia ymmärtämään Vapahtajan laupeutta ja myötätuntoa ja tuntemaan siitä toivoa. Tämä oppiaihe voi auttaa oppilaita tuntemaan Vapahtajan myötätuntoa heitä kohtaan silloinkin, kun he tekevät syntiä.

Oppilaan valmistautuminen: Kehota oppilaita muistelemaan jotakin pyhien kirjoitusten kertomusta, joka osoittaa Vapahtajan myötätuntoisen luonteen. Oppilaat saavat tilaisuuden palata tähän kertomukseen oppitunnin aikana.

Mahdollisia oppimistoimintoja

Kun olemme tehneet syntiä

Kuvittele, että muuan nuori mies on yrittänyt parhaansa mukaan tehdä hyviä valintoja elämässään. Eräänä iltana ollessaan juhlissa hän antaa periksi ikätoverien painostukselle ja juo alkoholia, koska hän haluaa kuulua joukkoon. Seuraavana aamuna herätessään hänellä on yksinäinen, syyllinen ja turhautunut olo. Hän alkaa vähitellen tehdä muitakin huonoja valintoja ja menettää toivonsa tulevaisuutensa suhteen.

Kirjoita taululle oppilaiden vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Kirjoitettuihin vastauksiin viitataan koko oppiaiheen ajan.

Kun ihmiset tekevät syntiä, millaisina he mahtavat nähdä itsensä tai millaisia he saattavat tuntea olevansa?
Millaisina he mahtavat nähdä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen tai mitä he saattavat tuntea Heitä kohtaan?

Kehota oppilaita pohtimaan seuraavia kysymyksiä ja arvioimaan omia tuntemuksiaan.
Onko mielessäsi koskaan liikkunut taululle kirjoitettuja ajatuksia?
Minkä näistä ajatuksista tiedät olevan vääriä? Mistä et ole varma?

On tärkeää muistaa, että me kaikki teemme syntiä ja olemme ”vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Kun tänään tutkit Valitusvirsiä, pane merkille Pyhän Hengen antamia vaikutelmia, jotka voivat auttaa sinua huomaamaan, mitä taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tuntevat sinua kohtaan silloinkin, kun teet virheitä.

Synnin aiheuttama murhe

Voisit laittaa näkyville seuraavan kuvan. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he näkevät tässä kuvassa tai mitä tuntemuksia se heissä herättää. Selitä, että kuva esittää Jeremiaa ja hänen suurta murhettaan. Oppilaat voisivat kertoa, mitä he muistavat Jeremian kertomuksesta ja siitä, miksi hän mahtoi tuntea murhetta. Kerro tarvittaessa seuraavan kappaleen tiedot.

The Cry of Jeremiah. From an engraving done at the Nazareen School.

Noin 40 vuoden ajan Herra käski Jeremiaa profetoimaan Israelin huoneelle Jerusalemin hävityksestä ja vankeudesta, jotka kohtaisivat heitä, elleivät he tekisi parannusta ja kääntyisi takaisin Jumalan puoleen (ks. Jer. 16:1–13). Kuningas Sidkian hallituskaudella babylonialaiset hävittivät Jerusalemin ja veivät monia ihmisiä vankeuteen täyttäen Herran profetian (ks. Jer. 52). Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen Jeremia kirjoitti muistiin Valitusvirret.

Seuraava tehtävä voi auttaa oppilaita ymmärtämään, millaista kärsimystä Herran kansa koki. Voisit jakaa oppilaat pareiksi tai pienryhmiin tutkimaan pyhien kirjoitusten kohtia. Selitä, että Jeremia kirjoitti useimmat näistä jakeista Jerusalemin näkökulmasta ikään kuin kaupunki itse puhuisi.

Lue yksi tai kaksi seuraavista kohdista ja etsi sanoja ja ilmauksia, jotka kertovat, miltä ihmisistä tuntui, kun he olivat kärsineet syntiensä vuoksi.

Valit. 1:1–4

Valit. 1:16–18

Valit. 1:20–22

Mitä sanoja ja ilmauksia löysit?

Voisit auttaa oppilaita tarkastelemaan löytämiään asioita iankaikkisesta näkökulmasta esittämällä seuraavan kysymyksen.
Ottaen huomioon, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus rakastavat meitä, miksi He mahtavat antaa meidän kokea tällaista kärsimystä, kun teemme syntiä?

Jos oppilaat tarvitsevat apua tähän kysymykseen vastaamisessa, voisit kehottaa heitä lukemaan esimerkiksi 2. Kor. 7:9–10; Alma 42:18, 29; OL 95:1 ja panemaan merkille mahdollisia vastauksia.

Vapahtajan myötätunto

Oppiaiheen loppuosa voi auttaa oppilaita tuntemaan, millaista myötätuntoa Vapahtaja tuntee meitä kohtaan silloinkin kun teemme syntiä.

Voisit jakaa oppilaat pareiksi tutkimaan seuraavia kohtia ja vastaamaan niihin liittyviin kysymyksiin. Yksi oppilas voisi esimerkiksi tutkia jakeita 22–26 ja toinen jakeita 31–33.

Pohdi oppiaiheen alussa taululle kirjoitettuja lausumia. Lue Valit. 3:22–26, 31–33 ja pane merkille sanoja ja ilmauksia, joista kertoisit jollekulle, josta tuntuu tältä.

Mitä sanoja tai ilmauksia hyödyntäisit? Miksi?
Minkä näiden jakeiden sisältämän totuuden haluaisit hänen ymmärtävän?

Oppilaat saattavat kertoessaan huomata seuraavan totuuden: Herra tuntee myötätuntoa meitä kohtaan silloinkin, kun teemme syntiä.

Jos oppilaat tarvitsevat apua sanan myötätunto ymmärtämisessä, voisit lukea seuraavan määritelmän: ”Pyhissä kirjoituksissa myötätunto merkitsee kirjaimellisesti sitä, että ’kärsii jonkun kanssa’. Se merkitsee myös säälin ja armeliaisuuden osoittamista muita kohtaan.” (PKO, ”Myötätunto”, Evankeliumiaiheinen kirjasto.)

Jotta oppilaat ymmärtäisivät Vapahtajan myötätuntoa paremmin, he voisivat tehdä seuraavan tehtävän. Sen sijaan, että oppilaat tutkivat yhtä seuraavista vaihtoehdoista, he voisivat valita pyhistä kirjoituksista jonkin muun kertomuksen, joka havainnollistaa Vapahtajan myötätuntoa, ja tutkia sitä.

Tee yksi seuraavista tutkimisvaihtoehdoista ja pane merkille, mikä auttaa sinua ymmärtämään paremmin, kuinka voit kokea Vapahtajan myötätunnon elämässäsi.

Tutki yhtä seuraavista kertomuksista, jotka havainnollistavat Vapahtajan myötätuntoa: Matt. 18:23–35; Joh. 8:1–11.
Tutki yhtä tai kahta seuraavista pyhien kirjoitusten kohdista, jotka opettavat Vapahtajan myötätunnosta: Moosia 15:7–9; OL 64:2–4; OL 101:9.

Voisit kehottaa oppilaita opettamaan toisilleen, mitä he ovat oppineet ja tunteneet. Voisit pyytää halukkaita oppilaita kertomaan ajatuksistaan koko luokalle.

Seuraavasta todistuksesta voi myös olla apua tässä keskustelussa.

Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on todistanut:

15:46

Jeesus Kristus voi antaa anteeksi, koska Hän on maksanut meidän syntiemme hinnan.

Lunastajamme valitsee anteeksiantamisen vertaansa vailla olevan myötätuntonsa, armonsa ja rakkautensa vuoksi.

Vapahtajamme haluaa antaa anteeksi, koska se on yksi Hänen jumalallisista ominaisuuksistaan.

Ja hyvän paimenen tavoin – joka Hän onkin – Hän riemuitsee, kun me päätämme tehdä parannuksen.

Samalla kun tunnemme Jumalan mielen mukaista murhetta teoistamme, kun päätämme tehdä parannuksen, me kutsumme heti Vapahtajan elämäämme. (”Parannus – iloinen valinta”, Liahona, marraskuu 2016, s. 123)

Tunnen Vapahtajan myötätuntoa itseäni kohtaan

Milloin sinä tai joku tuntemasi henkilö olette kokeneet Vapahtajan myötätuntoa? (Muista, ettei sinun pidä kertoa aiemmista synneistä tai mistään liian henkilökohtaisesta.)

Muistuta oppilaita nuoren miehen esimerkkitilanteesta, jota käsiteltiin oppiaiheen alussa.
Mitä kertoisit tälle nuorelle miehelle sen pohjalta, mitä olet oppinut tänään?

Lisäaineistoa

Entä jos minusta tuntuu, että valintani ovat vieneet minut liian kauas taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta?

Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:

14:32

Jotkut ovat ehkä jopa miettineet: ”Onko palaaminen edes mahdollista? Käykö niin, että entiset ystäväni leimaavat minut iäksi, torjuvat minut ja välttelevät minua? Onko parempi vain pysyä eksyksissä? Kuinka Jumala suhtautuu, jos yritän palata?” – –

Taivaallinen Isämme kiiruhtaa luoksemme sydän täynnä rakkautta ja myötätuntoa. – –

Taivas riemuitsee paluustamme. (”Tuhlaajapoika ja kotiin johtava tie”, Liahona, marraskuu 2023, s. 88)

Kuinka Vapahtajan myötätunto voi auttaa minua?

Vanhin Dale G. Renlund kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt:

Vapahtajan laupeus meidän epätäydellisyyksistämme huolimatta vetää meitä Hänen puoleensa ja kannustaa meitä pyrkiessämme jatkuvasti tekemään parannusta ja noudattamaan Hänen esimerkkiään. (”Meidän hyvä paimenemme”, Liahona, toukokuu 2017, s. 29)

Vanhin Peter F. Meurs seitsemänkymmenen koorumista on todistanut:

10:2

Kannattepa selvittämättömän synnin kuormaa, kärsittepä rikkomuksen vuoksi, joka on tehty teitä vastaan kauan sitten, tai kamppailettepa antaaksenne itsellenne anteeksi vahingossa tapahtuneen virheen, te voitte päästä osallisiksi Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen parantavasta ja lunastavasta voimasta.

Todistan, että Hän elää. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hän rakastaa meitä. Hän tuntee myötätuntoa meitä kohtaan, Hän on täynnä armoa, ja Hän voi parantaa sinut. (”Hän voisi parantaa minut!”, Liahona, toukokuu 2023, s. 41)

Entä jos yritän tehdä parannuksen mutta eteeni tulee edelleen vaikeuksia?

Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista todisti:

15:26

Ilouutinen kenelle hyvänsä, joka haluaa päästä eroon aikaisempien huonojen valintojen seurauksista, on se, että Herra katsoo heikkouksia eri tavoin kuin Hän katsoo kapinointia. Vaikka Herra varoittaa, että kapinointi, josta ei tehdä parannusta, tuo rangaistuksen, niin Herran puhuessa heikkouksista siihen liittyy aina armo. (”Henkilökohtaista vahvuutta Jeesuksen Kristuksen sovituksesta”, Liahona, marraskuu 2013, s. 83)

Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on sanonut:

Jos huomaat tekeväsi samoja virheitä ja sinun on vaikea pysyä lujana halussasi muuttua, ilmaise taivaalliselle Isällesi rakkautesi Häntä kohtaan ja vahvista uskoasi Herraan Jeesukseen Kristukseen. Opi Hänestä, tutki Hänen pyhää sovitustaan ja ajattele syvällisesti sitä, mitä Hän on kärsinyt sinun puolestasi. Pidä Hänen käskynsä täsmällisemmin. Kun teet oman osasi vahvistaaksesi uskoasi Vapahtajaan, lupaan sinulle, että taivas lisää tätä uskon lahjaa ja saat hengellistä voimaa tehdä parannuksen synneistäsi ja olla palaamatta niihin. (The Divine Gift of Forgiveness, 2019, s. 104)

Lisäoppimistoimintoja

Vaihtoehtoinen aloitus

Voisit vaihtoehtoisesti aloittaa oppiaiheen näyttämällä katkelman videolta ”Kohta, josta on vielä turvallista palata” (aikakoodi 0.00–1.58). Tällä videolla vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista kertoo vertauksen, joka opettaa Vapahtajan kyvystä parantaa ja antaa anteeksi.

15:39

Kehota oppilaita keskustelemaan seuraavasta kysymyksestä:

Millä tavoin Saatana yrittää vakuuttaa meille, että kun teemme syntiä, olemme ohittaneet ”kohdan, josta ei ole paluuta”?

Kehota oppilaita pohtimaan, onko heistä tuntunut, etteivät he voi saada anteeksi tekemäänsä syntiä tai virhettä. Voisit lukea seuraavan lausunnon.

Vanhin Uchtdorf jatkoi:

Kristus tuli pelastamaan meidät. Jos olemme menossa väärään suuntaan, Jeesuksen Kristuksen sovitustyö voi antaa meille varmuuden siitä, että synti ei ole kohta, josta ei ole paluuta. Turvallinen paluu on mahdollista, jos noudatamme Jumalan suunnitelmaa pelastukseksemme. (”Kohta, josta on vielä turvallista palata”, Liahona, toukokuu 2007, s. 99)

Tutkiessaan oppilaat voisivat etsiä todisteita Vapahtajan kyvystä pelastaa meidät synneistämme.

Tarvitaan Jumalan mielen mukaista murhetta

Oppilailla saattaa olla kysymyksiä siitä, miksi me tunnemme syyllisyyttä tai kärsimme, kun teemme syntiä. Yksi tapa vastata näihin kysymyksiin on tutkia Jumalan mielen mukaisen murheen tehtävää.

Kehota oppilaita pohtimaan, mitä eroa on Jumalan mielen mukaisella murheella ja maallisella murheella. Oppilaat voisivat tutkia, mitä apostoli Paavali opetti jakeissa 2. Kor. 7:9–10. He voisivat myös lukea jakeista Morm. 2:11–14 nefiläisistä, jotka kokivat murhetta syntiensä vuoksi. Oppilaat voisivat keskustella esimerkiksi seuraavasta kysymyksestä:

Mitä opit Jumalan mielen mukaisesta murheesta ja maallisesta murheesta?

Voisit lukea presidentti Dieter F. Uchtdorfin, siihen aikaan ensimmäisestä presidenttikunnasta, seuraavat sanat:

16:19

Jumalan mielen mukainen murhe innoittaa muutokseen ja toivoon Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Maallinen murhe kiskoo meitä alas, sammuttaa toivon ja saa meidät antamaan periksi muillekin kiusauksille.

Jumalan mielen mukainen murhe johtaa kääntymykseen ja sydämenmuutokseen. Se saa meidät vihaamaan syntiä ja rakastamaan hyvyyttä. Se kannustaa meitä nousemaan ylös ja kulkemaan Kristuksen rakkauden valossa. Todellisessa parannuksessa on kyse muuttumisesta, ei piinasta eikä kidutuksesta. Vilpitön ja todellinen katumus tottelemattomuudesta tekevät kyllä usein kipeää ja ovat tärkeitä askelia parannuksen pyhässä prosessissa. Mutta kun syyllisyys johtaa itseinhoon tai estää meitä nousemasta jälleen pystyyn, se pikemminkin haittaa parannustamme kuin edistää sitä. (”Nyt sinä pystyt siihen!” Liahona, marraskuu 2013, s. 56)