Auringonvalo myrskyissäni

Hiljattain kävin läpi jotakin todella vaikeaa. Isäni ja äitini asuvat erillään, ja äitini työskentelee ulkomailla. Vartuin isoäitini kanssa – hän on se, joka tutustutti minut evankeliumiin ja kirkkoon. Mutta tänä vuonna hän yllättäen kuoli.

Hän oli viimeinen ihminen, jonka ajattelin ikinä kuolevan. Joskus luulin, että kuolisin ennen häntä, koska hän oli niin terve! Hän ei koskaan osoittanut heikkoutta ja oli aina vahva edessäni. En koskaan kuvitellut elämääni ilman häntä.

Kun isoäiti kuoli, toivoin toisinaan, että minäkin kuolisin. Minulla oli ajatuksia oman elämäni lopettamisesta. Mutta pian menin vaarnan nuorten toimintaan, jossa meillä oli oppiaihe pelastussuunnitelmasta.

Tiesin pelastussuunnitelmasta, mutta ehkä ymmärrykseni siitä oli hieman hämärtynyt sen vuoksi, mitä isoäidilleni oli tapahtunut. Kuunnellessani ajattelin: ”Olen unohtanut siunaukset, jotka tulevat Jeesuksen Kristuksen uhrista minun hyväkseni.”

Ymmärsin, että Jeesus Kristus kuoli pelastaakseen minut. Minun ei pitäisi päättää elämääni vaikeuksien vuoksi, joita minulla on. Onnensuunnitelma antaa minulle toivoa siitä, että näen isoäitini jälleen jonakin päivänä, koska elämä ei pääty, kun kuolemme. Minun pitää jatkaa Vapahtajan seuraamista, jotta voin nähdä hänet jälleen.

Kun isoäitini kuoli, serkkuni muutti asumaan luokseni ja hänestä tuli huoltajani. Serkkuni ovat parhaita ystäviäni, mutta muutos oli silti todella vaikea. Minun oli opittava tekemään kaikki ne kotityöt, joita isoäidilläni oli ollut tapana tehdä. Minun piti herätä kouluun ja pitää huolta kodista.

Piispani oli aina puhunut omavaraisuudesta, joten etsin tuon aiheen Evankeliumiaiheisesta kirjastosta. Se auttoi minua niin että opin seisomaan omilla jaloillani.

Olen myös edelleen yhteydessä isääni. Eräänä päivänä meillä oli riita. Minulla oli todella vaikeaa sen vuoksi, mutta yhtäkkiä tuli mahdollisuus lähteä nuorten temppelimatkalle. Kun olin temppelissä, tunsin rauhaa. En ajatellut ongelmia kotona. En ajatellut suuttumusta, jota tunsin isääni kohtaan. Ajattelin, mitä voisin tehdä auttaakseni häntä. Ajattelin hyvänä esimerkkinä olemista. Ajattelin iankaikkisia asioita, sitä, että jonakin päivänä minut sinetöidään vanhempiini temppelissä. Päätin pyytää anteeksi isältäni sitä, että olin riidellyt hänen kanssaan.

Olen oppinut keskittymään aina Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isään. Saan voimani Heiltä ja muistan, että He ovat tukenani.

Pelastussuunnitelman ja erityisesti Vapahtajan sovituksen ymmärtäminen auttoi minua voittamaan itsemurha-ajatukseni. Se auttaa minua tuntemaan elämässäni rauhaa. Se antaa minulle toivoa, että voin jonakin päivänä jälleen tavata isoäitini verhon toisella puolen.

Jeesus Kristus on toivo jatkaa elämääni, vaikka minulla on paljon haasteita. Hänen rakkautensa minua kohtaan on loputon. Hän on auringonpaiste elämässäni. Kun myrskyää tai sataa, Hän on lähellä. Hän on Vapahtajani. Hän on kotini. Hän on elämäni. Hän saa minut jaksamaan. Hän on yksi niistä syistä, miksi rakastan elämää.