Joulu keväällä
Eräänä vuonna perheemme huomasi, että joulua ja pääsiäistä ymmärtää parhaiten yhdessä.
Kuvitus Simona Love
Perheemme parasta joulua ei vietetty joulupäivänä. Se tapahtui pääsiäisenä.
Erästä joulua oli varjostanut huoli pojastamme Tannerista, joka kamppaili sairaalassa hengenvaarallisen sairauden kanssa. Hän oli lääketieteellisesti aiheutetussa koomassa kymmenen viikkoa. Hän kirjaimellisesti nukkui läpi joulun.
Loistavaa kyllä, Tanner sai hitaasti voimansa takaisin ja pääsi keväällä kotiin. Pääsiäisen lähestyessä puhuimme Tannerilta väliin jääneestä joulusta. Hänen siskonsa ja veljensä päättivät, että hän ansaitsi korvauksen. Mietimme, kuinka hauskaa olisi muuttaa pääsiäinen kaksinkertaiseksi juhlapäiväksi.
Valmistautuaksemme keväiseen joulunviettoomme otimme esiin laatikollisen jouluvaloja, koristelimme pienen joulukuusen ja ostimme ja paketoimme pieniä joululahjoja toisillemme.
Pääsiäistä edeltävänä iltana, omana ”jouluaattonamme”, pukeuduimme vanhoihin kylpytakkeihin ja kiireesti kokoon kyhättyihin asuihin perheen joulukuvaelmaa varten. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, kuinka enkeli ilmestyi Marialle ja Joosefille, kuinka he matkasivat Betlehemiin ja etsivät majapaikkaa, mutta eivät löytäneet tilaa majatalosta.
Siellä kerrotaan myös paimenista, jotka pitivät huolta katraistaan yöllä, Herran enkelin ilmestymisestä heille ja taivaallisesta sotajoukosta, joka lauloi kuorossa: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14). Kuvaelmassamme paimenet kävivät tallilla, jossa lapsemme olivat pukeutuneina maatilan eläimiksi (sinä vuonna joulutallissamme oli myös kirahvi!).
Perheemme joulukuvaelma ei päättynyt siihen. Koska oli pääsiäinen, jatkoimme lukemista siitä, kuinka Jeesus-lapselle karttui ikää ja viisautta, kuinka Hän kävi tapaamassa ja opettamassa oppineita temppelissä, teki ihmeitä, palveli kansaansa ja tapasi apostolinsa eräässä yläkerran huoneessa Jerusalemissa, missä Hän asetti sakramentin.
Luimme kunnioittavasti kertomuksen siitä, kuinka Jeesus meni Getsemanen puutarhaan aloittamaan suunnattoman sovitustyönsä – kärsimään, vuotamaan verta ja kuolemaan meidän vuoksemme. Sitten luimme, kuinka Hän kolmantena päivänä nousi kuolleista. Hän voitti kuoleman – oman kuolemansa ja meidän kuolemamme. Meitä muistutettiin siitä, että Hänen ansiostaan kaikki on mahdollista.
Pääsiäisaamuna heräsimme erityisen varhain. Ilahduimme kirkkaiden, värikkäiden jouluvalojen loisteesta aamunkoittoa edeltävässä pimeydessä. Avasimme innoissamme lahjamme ja söimme tavanomaiseen tapaan nyhtöleipää jouluaamiaiseksemme. Kun nouseva aurinko kirkasti ulkona olevan maailman, metsästimme pääsiäismunia ja juhlimme ylösnousemuksen ihmettä. Kirkossa nautimme sakramentin, joka toi sillä hetkellä esiin Vapahtajan sovituksen todellisuuden.
Meidän jokaisen kohdalla tuo ”jouluinen pääsiäinen” on saanut meidät ymmärtämään selkeämmin, että joulu ja pääsiäinen ymmärretään parhaiten yhdessä. Joulu, koska se on täynnä lupausta, ja pääsiäinen, koska se on aivan täynnä täyttyneitä lupauksia.
Muistelemme onnellisina tätä kokemusta, koska sen jälkeen Tanner oli kanssamme vain yhden joulun ennen kuin hänen tehtävänsä kuolevaisuudessa päättyi. Nykyään katsomme eteenpäin luottaen siihen, että eromme Tannerista kestää vain hetken, koska me riemuitsemme jouluna siitä, että ”lapsi on syntynyt” (Jes. 9:5), ja me muistamme pääsiäisenä – ja muistamme aina – että ”hän on noussut kuolleista” (ks. Matt. 28:6).