Ystäväongelma

Matt potkaisi kiveä kävellessään kotiin. Hän ei ymmärtänyt asiaa. Miksi hänestä tuntui niin kamalalta?

Hän oli viettänyt aikaa ystävänsä Josephin kanssa. Mutta Joseph oli vaikuttanut todella pitkästyneeltä, ja Matt oli päätynyt lähtemään kotiin aiemmin kuin oli suunnitellut.

Ehkä kuvittelen sen, Matt ajatteli. Ehkäpä Josephilla on vain huono päivä.

Kun Matt seuraavana päivänä meni kouluun, hän näki Josephin juttelemassa muutamien ystävien kanssa. Matt huusi hänelle ja vilkutti. Joseph katsoi Mattin suuntaan mutta ei vilkuttanut takaisin. Hän kääntyi takaisin ystäviensä puoleen.

Joseph ei vain nähnyt minua, Matt sanoi itselleen.

Oppitunnilla, kun oli ryhmätyön aika, Matt käveli Josephin luo. ”Haluatko olla parini?” Matt kysyi.

Oli aivan kuin Joseph ei olisi edes kuullut häntä. ”Tule, Mike”, Joseph sanoi vieressään istuvalle pojalle. ”Mennään tekemään tehtävää tuonne.”

Nuo kaksi poikaa kävelivät pois. Mattin vatsassa tuntui kurjalta. Jokin selvästi vaivasi Josephia. Mutta mikä?

Matt ei keksinyt mitään, mitä hän olisi tehnyt saadakseen Josephin suuttumaan hänelle. Toki he olivat toisinaan vastakkaisissa joukkueissa pelaamassa baseballia välitunnilla. Mutta he löivät aina kättä päälle sen jälkeen. Miksi tuntui siltä, että Joseph oli päättänyt olla vastakkaisessa joukkueessa kaikessa?

Ainakin voin puhua Josephin kanssa välitunnilla, Matt ajatteli.

Välitunnilla Matt juoksi muiden lasten luo kentälle.

”Hei, Joseph!” Matt huusi. ”Voidaanko jutella hetki?”

”Peli on alkamassa”, Joseph sanoi.

”Hyvä on, tulen pelaamaan ulkokenttää viereesi, niin voidaan puhua”, Matt sanoi.

”Tulit liian myöhään. Minun joukkueessani ei ole tilaa”, Joseph sanoi juostessaan joukkueensa luo.

Matt katseli, kun kaikki alkoivat pelata. Se, että joukkueessa oli liian monta ihmistä, ei ollut koskaan aiemmin vaivannut Josephia. Jokainen oli aina ollut tervetullut.

Mutta Matt tunsi, ettei Joseph todellakaan halunnut ottaa häntä mukaan. Miksi Joseph käyttäytyi näin? Miksi Joseph ei ottanut häntä mukaan? Matt ei ollut tehnyt mitään väärää!

”Joseph on se, joka tekee jotakin väärää”, Matt sanoi vanhemmilleen päivällisellä. ”Hän ei edes puhu kanssani eikä kerro minulle, mistä hän on vihainen!”

”Tilanne tosiaan näyttää hankalalta”, äiti sanoi.

Matt tunsi kyynelien kuumottavan silmissään. ”Tuntuu kuin hän olisi vain lakannut olemasta ystäväni, enkä tiedä miksi.”

”Olen ylpeä siitä, että yritit puhua siitä hänelle”, isä sanoi. ”Ehkä voisit yrittää kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu ja että haluat auttaa.”

Matt kohautti olkapäitään. Matt ei ollut varma, suostuisiko Joseph edes kuuntelemaan häntä, kun otti huomioon, miten Joseph oli käyttäytynyt.

Äiti puristi Mattin kättä. ”Me myös rukoilemme sinun puolestasi ja Josephin puolesta.”

Valmistautuessaan sinä iltana nukkumaan Matt ajatteli sitä, mitä äiti ja isä olivat sanoneet. Hän oli rukoillut ystäviensä puolesta aiemmin, kun he olivat olleet surullisia tai heillä oli ollut vaikeaa. Mutta eikö tämä ollut erilaista? Joseph oli se, joka oli ilkeä hänelle.

Miksi siis Mattin vanhemmat rukoilivat Josephin puolesta? Pitäisikö hänenkin rukoilla Josephin puolesta?

Matt polvistui sänkynsä viereen. ”Taivaallinen Isä, on vaikeaa olla suuttumatta Josephille”, Matt rukoili. ”Huomaan, että hän on vihainen, mutta hän ei ole kertonut minulle, mikä häntä vaivaa.”

Matt piti tauon. ”Haluan puhua hänen kanssaan, mutta en ole varma, kertooko hän minulle, mikä on vialla. Autathan häntä siinä, mikä häntä sitten vaivaakin. Ja mitä tahansa tapahtuukin, autathan minua silti olemaan ystävällinen hänelle.”

Kun Matt rukoili, hän alkoi tuntea sisimmässään rauhaa. Hän tiesi, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus olivat hänen parhaita ystäviään. He voisivat auttaa häntä rakastamaan Josephia riippumatta siitä, mitä Joseph päättäisi tehdä. Ja He olisivat hänen tukenaan, vaikka Joseph ei pysyisi hänen ystävänään.

Matt hymyili. Rukoileminen Josephin puolesta oli sittenkin ollut hyvä ajatus.

Kuvitus Mark Robison