”Kokoaja Thomas”, Ystävä, tammikuu 2026, sivu 17.
Kokoaja Thomas
Minun nimeni on Thomas, ja minä olen kokoaja.
Tänä vuonna opettelemme Alkeisyhdistyksessä kokoamista. Johtajamme pyysivät meitä kokoamaan perheemme yhteen rukoilemaan ja tutkimaan pyhiä kirjoituksia. He haluavat meidän harjoittelevan kokoamista, jotta tietäisimme, kuinka koota nyt ja kun kasvamme aikuisiksi – lähetystyössä, koulussa tai silloinkin kun olemme yksin. Sillä tavoin voimme aina kokoontua hengellisesti taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen luokse ja löytää Heistä rauhaa.
Minun tehtäväni on koota perheeni aamurukoukseen. Kysyn: ”Tulisitteko kanssani rukoilemaan?” Veljeni Henry kokoaa meidät iltarukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen.
Eräänä lauantaiaamuna lähdimme aikaisin pelaamaan koripalloa. Sen jälkeen hoidimme asioita. Yhtäkkiä muistin ja sanoin: ”Äiti, me unohdimme kokoontua rukoilemaan.” Hän sanoi minulle, että voisimme kokoontua, kun pääsisimme kotiin. Mutta minä sanoin: ”Meidän pitää kokoontua yhteen ja rukoilla juuri nyt!” Hän pyysi minua pitämään rukouksen, mutta hän piti silmänsä auki, koska hän ajoi autoa.
Äiti ja isä kertovat Henrylle ja minulle, kuinka kiitollisia he ovat siitä, että me kokoamme perheemme rukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen. He sanovat, että pienillä äänillämme on suuri vaikutus kodissamme. He kertovat meille, että koska me kokoonnumme yhteen, perhettämme siunataan.
Kuvitus Augusto Zambonato