Keolan joulu

”Pidä kiirettä, Pae!” Keola sanoi pikkuveljelleen. ”Sinä pystyt siihen!”

Keola ja hänen perheensä olivat isovanhempien luona. He leikkivät serkkujensa kanssa karkinkeruuta – heidän lempileikkiään joulupäivänä. Paella oli side silmillä. Hän yritti kauhoa karkkeja lastalla ämpäriin.

”Sinulla on viisi sekuntia jäljellä!” heidän isoveljensä Tauinaola sanoi. Hän piteli ajastinta.

”Tämä on vaikeaa!” Pae nauroi ja työnteli lastaansa joka puolelle levittäen karkkeja ympäri lattiaa.

”Aika!” Tauinaola sanoi.

Pae veti siteen pois silmiltään. ”Sain sentään muutaman! Heitetään nyt rengasta.”

Pae, Tauinaola ja heidän serkkunsa menivät toiseen huoneeseen. Keola aikoi lähteä heidän peräänsä, mutta sitten hän kuuli mummin äänen.

”Millainen joulusi on ollut, Keola?” Mummi astui lattialla olevien karkkien ja käärepaperien yli ja halasi Keolaa lujasti.

”Mahtava!” Keola sanoi.

Aiemmin Keolan mummi, isomummi ja tädit olivat valmistaneet päivälliseksi herkullista filippiiniläistä ruokaa. Keolan suosikki oli pancit, joka valmistettiin riisinuudeleista, kanasta ja pannulla paistetuista vihanneksista.

Päivällisen jälkeen kaikki olivat kokoontuneet lukemaan Luukkaan evankeliumin toista lukua. Keola ja Pae käyttivät kertomisessa apunaan seimiasetelmaa. Oli mukavaa muistaa yhdessä Jeesuksen Kristuksen syntymää.

Mutta nyt joulu oli melkein ohi. Keola kurtisti kulmiaan. ”Kunpa sen ei tarvitsisi loppua.”

”Olen samaa mieltä. Mutta olen kiitollinen siitä, että saimme viettää tämän päivän yhdessä.” Mummi halasi Keolaa vielä tiukasti. ”Minun pitäisi mennä auttamaan siivoamisessa. Olen keittiössä, jos tarvitset minua.”

Katsoessaan mummin lähtöä Keola huomasi vanhempiensa auttavan tätejä ja setiä keittiön siivoamisessa. He pesivät ja kuivasivat astioita. Keola ei oikeastaan pitänyt siivoamisesta, mutta hän tiesi, että talossa oli vielä paljon tekemistä.

Ehkä minun pitäisi auttaa, hän ajatteli itsekseen.

Lattialla oli yhä karkkipapereita ja lahjapaperia. Keola nappasi keittiöstä roskapussin. Hän tunki kaikki paperit pussiin. Sitten hän käveli ympäriinsä ja keräsi likaisia lautasliinoja ja muita roskia. Muutaman minuutin kuluttua huone näytti jo siistimmältä!

Keola mietti, mitä hän voisi tehdä seuraavaksi. Hänen pienet serkkunsa olivat leikkineet kirjoilla ja leluilla, jotka lojuivat yhä lattialla. Hän keräsi ne ja pani ne paikoilleen. Sitten hän pani esille jätetyt pelitkin paikoilleen.

Lämmin tunne täytti Keolan sydämen. Hän tiesi, että Pyhä Henki kertoi hänelle, että hän oli tehnyt jotakin hyvää. Hän oli iloinen voidessaan auttaa!

Hyvä tunne säilyi hänen kantaessaan lautasia ja laseja keittiön tiskialtaaseen. Äiti hymyili hänelle pestessään astioita.

”Kiitos avustasi, Keola”, hän sanoi.

Keola vastasi hymyyn. ”Eipä kestä!”

Seuraavaksi hän auttoi setäänsä moppaamaan keittiön lattian ja laittamaan ruoantähteet pois. Sen jälkeen talo miltei kimalteli puhtauttaan!

Pian oli kotiinlähdön aika.

Keola vilkutti hyvästiksi mummille ja ukille ja käveli sitten katua pitkin isän, äidin ja veljiensä kanssa. Sirkat sirkuttivat, ja Keola näki tähtien loistavan taivaalla. Hän hymyili. Joulu oli ollut hyvä. Hän oli iloinen siitä, että oli auttanut perhettään siivoamisessa. Ja hän tiesi, että Jeesus Kristuskin oli iloinen.

Kuvitus Mattia Lo Russo