Jutellaan Gabbyn kanssa palvelemisesta kirkossa

Minusta on ihanaa valmistaa jälkiruokia ja suolaisia ruokia sekä soittaa marimbaa. Laulan ja tanssin ja opettelen soittamaan huilua, ksylofonia ja pianoa.

Piispa pyysi minua johtamaan laulua sakramenttikokouksessa. En odottanut sitä ja luulin, että he valitsisivat jonkun vanhemman. Mutta tunsin myös, että minua rakastetaan, ja olen onnellinen, koska rakastan musiikkia.

Joskus pelkään yhä, että laulan jotain väärin ja että ihmiset kuulevat sen. Mutta Pyhä Henki auttaa minua tuntemaan oloni luontevaksi kaikkien edessä. Nyt kun alan tottua siihen, se on itse asiassa aika hauskaa!

Alkuun se oli pelottavaa. Kun me harjoiteltiin, unohdin joskus joitakin sanoja. Niinpä harjoittelin laulamista äidin kanssa kotona, ja se auttoi paljon. Kun me harjoiteltiin Alkeisyhdistyksessä, lauloin kovemmalla äänellä, jotta auttaisin niitä, jotka eivät osaa lukea tai eivät tunne laulun sanoja.

Olin innoissani, kun esityspäivä koitti. Kaikki sujui hienosti. Tunsin rauhaa ja tyyneyttä, ja laulujen sanat vain tulivat mieleeni.

Opin, että joskus asiat eivät suju täydellisesti, mutta ei se haittaa ja siitä voi oppia. Laulun johtaminen Alkeisyhdistyksessä valmisti minua myös uuteen tehtävääni!

Joskus voi olla vaikeaa palvella monien ihmisten edessä, mutta me lapset voidaan johtaa riippumatta siitä, minkä ikäisiä tai kuinka lyhyitä tai pitkiä me ollaan. Kertoisin heille, että vaikka pelko saattaa joskus lannistaa meidät maahan, Pyhä Henki voi auttaa meitä tuntemaan rauhaa. Pyhä Henki auttaa meitä aina nousemaan taas pystyyn.