”Harveyn kastepaita”, Ystävä, syyskuu 2025, sivut 36–37.
Harveyn kastepaita
Harvey ei löytänyt valkoista paitaansa mistään!
Tosikertomus Indonesiasta.
Harvey istui ahtaasti taksin takapenkillä Ibun (äiti) ja Bapakin (isä) kanssa. He olivat matkalla kirkkoon Harveyn kastetilaisuutta varten.
”Bapak, miltä sinusta tuntui, kun sinut kastettiin?” Harvey kysyi. Bapak oli mennyt kasteelle muutama kuukausi sitten. Nyt kun Harvey oli kahdeksanvuotias, hänkin aikoi mennä kasteelle!
Bapak mietti hetken. ”Vesi oli todella kylmää!” hän sanoi nauraen. ”Mutta tunsin myös paljon rakkautta. Vaikka suurin osa perheestämme ei ole kirkkomme jäseniä, tunsin heidän rakkautensa ja Jumalan rakkauden.”
Kun he tulivat kirkolle, jotkut muut ihmiset kirkossa auttoivat heitä täyttämään altaan vedellä ja valmistautumaan.
”Harvey, on aika vaihtaa kastevaatteisiisi”, Ibu sanoi. Harvey nyökkäsi ja otti esiin vaatelaukkunsa. Mutta laukussa oli vain hänen valkoiset housunsa. Hän ei löytänyt valkoista paitaansa! Hän katsoi muistakin laukuista ja katseli ympärilleen kirkossa.
”Ibu, paitani ei ole täällä”, Harvey sanoi.
Ibu kurtisti kulmiaan. Hänkin tarkisti laukkuja. ”Se jäi varmasti taksiin.”
”Meillä on komerossa ylimääräisiä kastevaatteita”, sisar Putri sanoi. ”Menen hakemaan ne.”
Mutta kaapin ainoat kastevaatteet olivat liian isoja Harveylle. Ibu näytti huolestuneelta. Kastetilaisuus alkaisi pian. Paikalla oli jo paljon ihmisiä, eikä Harveylla ollut paitaansa.
”Ehkä voidaan pitää rukous, että taksinkuljettaja tuo paidan takaisin”, Harvey sanoi. ”Mutta jos hän ei tuo sitä, voin vain käyttää sitä liian isoa paitaa. Ei sillä ole väliä, mitä minulla on päälläni. Minä haluan vain mennä kasteelle.”
Ibu ja Bapak nyökkäsivät. Yhdessä he menivät keittiöön, jossa oli hiljaista. Sitten he panivat käsivartensa ristiin ja painoivat päänsä.
Harvey piti rukouksen. ”Rakas taivaallinen Isä, kiitos, että voin mennä kasteelle tänään. Autathan taksinkuljettajaa tuomaan paitani takaisin. Mutta jos niin ei käy, se ei haittaa.”
Heidän rukouksensa jälkeen Harvey vaihtoi ylleen liian ison paidan. Se ulottui hänen polviinsa asti.
”Harvey!” sisar Putri huusi käytävältä. ”Taksinkuljettaja on täällä.”
Harvey ja Ibu löysivät taksinkuljettajan etuovelta. Hän piteli Harveyn paitaa!
”Katsoin taakseni ja näin sen penkillä”, hän sanoi. ”Arvelin, että se voisi olla sinun.”
”Kiitos todella paljon”, Ibu sanoi.
Harvey otti paidan mieheltä. ”Kiitos.”
Mies hymyili ja vilkutti hyvästiksi.
Pian oli aika aloittaa kastetilaisuus. Harvey vaihtoi ylleen oman paidan. Se sopi täydellisesti! Ja se oli valkoinen ja puhdas.
Kun Harvey asteli altaaseen, vesi oli jäätävän kylmää! Bapak lausui kasterukouksen ja kastoi Harveyn. Kun Harvey nousi vedestä, hänellä oli sisimmässään raikas ja rauhallinen tunne.
Bapak johdatti Harveyn ylös altaasta ja kietoi pehmeän pyyhkeen tämän ympärille. Harvey ajatteli kaikkia ihmisiä, jotka olivat auttaneet ja tukeneet häntä. Ibu, Bapak, taksinkuljettaja ja oma perhe. Ja myös taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus.
Harvey halasi Bapakia. ”Olet oikeassa. Vesi oli jäätävän kylmää!” Kumpikin nauroi. Sitten Harvey katsoi Bapakia silmiin. ”Mutta olit oikeassa toisessakin asiassa. Minä tunsin paljon rakkautta.”
Kuvitus Bethany Stancliffe