”Eli ja lehti”, Ystävä, elokuu 2025, sivut 4–5.
Eli ja lehti
Elistä tuntui, että hänen pitäisi ottaa lehti mukaansa.
Tosikertomus Yhdysvalloista.
Eli nojasi haravaansa ja katseli tammen paljaita oksia. Hän haravoi lehtiä mummin pihalta ja oli jo tehnyt valtavan kasan. Hän hymyili. Syksy sai hänet aina ajattelemaan paistettua kalkkunaa ja kurpitsapiirakkaa.
Juuri silloin mummi tuli pihalle.
”Kiitos, Eli!” hän sanoi. ”Piha näyttää upealta. Olen iloinen, että pystyit haravoimaan lehdet ennen ensilunta.” Mummi kietoi takkinsa tiukemmin ympärilleen. ”Menen tapaamaan ystävääni hoitokotiin. Haluatko tulla mukaan?”
”Sopii!”
Eli asetti haravansa puuta vasten. Suuri oranssi lehti lepatti alas ja laskeutui hänen jalkojensa juureen.
Onpa kaunis lehti! hän ajatteli.
Hänestä tuntui, että hänen pitäisi ottaa se mukaansa. Niinpä hän poimi lehden varovasti.
”Kenen luokse me mennään?” hän kysyi.
”Overlyn mamman luo”, mummi sanoi. ”Hän muutti sinne viime kuussa.”
Heidän kävellessään Eli pyöritteli lehden kantaa sormiensa välissä. Hoitokoti oli vain korttelin päässä mummin kodista. Eli kävi mielellään mummin kanssa vierailuilla. Ihmiset siellä näyttivät aina olevan iloisia, kun he näkivät hänet.
Ovet heilahtivat auki. Eli huomasi Hansenin papan istumassa pyörätuolissaan vastaanottotiskin luona.
”Hyvää huomenta, Heber”, mummi sanoi.
Hansenin pappa ei koskaan sanonut sanaakaan, mutta hän kohotti kättään, ja Eli antoi hänelle ylävitosen.
He menivät Overlyn mamman huoneeseen. Hän hymyili, kun he astuivat sisään.
”No, hei!” Hän tarttui mummia kädestä. ”Onpa mukava nähdä sinua. Kenet toit mukanasi tänään?”
”Tämä on pojanpoikani Eli”, mummi sanoi. ”Hän haravoi lehtiä puolestani tänä aamuna.”
Eli muisti lehden, joka hänellä oli kädessään. Hän näytti sitä Overlyn mammalle. ”Toin sinulle yhden!” hän sanoi.
”Oi!” Overlyn mamman hymy leveni, kun hän otti lehden. ”Mistä tiesit, että rakastan lehtiä? Minulla oli ennen hieno lehtikokoelma, mutta en voinut ottaa sitä mukaani, kun muutin tänne. Nyt voin aloittaa uuden!”
Tunne, joka innoitti Eliä ottamaan lehden, oli varmaankin tullut Pyhältä Hengeltä! Eli ei ollut tiennyt, että joku tarvitsisi lehteä tänään, mutta taivaallinen Isä tiesi.
Eli hymyili leveästi. Ketähän toista voin auttaa, jos kuuntelen tarkasti Pyhää Henkeä! hän ajatteli.
Kuvitus Lucie Bee