”Kimberin hiljainen rukous”, Ystävä, elokuu 2025, sivut 30–31.
Kimberin hiljainen rukous
Kuinka Kimber voisi rukoilla, kun ääneen puhuminen oli niin vaikeaa?
Tosikertomus Yhdysvalloista.
Kimber osoitti pöydällä olevia mukeja. Hän tömisteli, vaikeroi ja osoitti uudelleen.
Äiti kääntyi ympäri. ”Tarvitsetko jotakin?”
Kimber osoitti jälleen mukeja. Hän puristi kätensä nyrkkiin pikkurilli pystyssä ja teki sillä pienen kaaren suun lähellä, mikä tarkoittaa mehua amerikkalaisella viittomakielellä.
”Ai. Haluaisit mehua”, äiti sanoi.
Kimber nyökkäsi ja odotti, kun äiti kaatoi hänelle mukillisen.
Kimberin oli vaikea puhua ääneen puheviiveen vuoksi. Hän ei pitänyt siitä, miltä hänen äänensä kuulosti, kun hän teki virheitä. Se sattui hänen korviinsa! Kun muut ihmiset korjasivat hänen puhettaan, se loukkasi hänen tunteitaan. Kotona äidin kanssa hän käytti viittomakieltä, mutta koulussa ja kirkossa alkoi olla hankalampaa, koska useimmat ihmiset eivät osanneet viittomakieltä.
Hän kävi muutaman päivän välein puheterapeutilla, joka auttoi häntä puhumisen harjoittelussa. Mutta se oli silti vaikeaa. Hän tunsi olonsa hyvin turhautuneeksi.
Muutama päivä myöhemmin Alkeisyhdistyksessä Kimber istui kuuntelemassa oppiaihetta. He opettelivat asioita rukouksesta. ”Voit puhua taivaalliselle Isälle mistä tahansa”, sisar Dees sanoi. ”Hän vastaa aina.”
Kimberistä oli mukava ajatella, että taivaallinen Isä vastasi rukouksiin. Mutta kuinka hänen oli tarkoitus puhua taivaalliselle Isälle? Oli vaikeaa käyttää niin monia sanoja.
Sinä iltana perheen pyhien kirjoitusten lukutuokiossa Kimber ja hänen pikkuveljensä kuuntelivat, kun äiti ja isä lukivat vuorotellen. Kimberistä oli mukavaa kuunnella isän hiljaista ääntä, kun äiti osoitti sivulla olevia sanoja, jotta Kimber voisi seurata mukana.
”[Huutakaa] avuksi hänen pyhää nimeään, jotta hän armahtaisi teitä”, isä luki. ”Niin, huutakaa häneltä armoa, sillä hän on voimallinen pelastamaan.”
”Huutakaa?” hänen veljensä Hunter kysyi. ”Mitä se tarkoittaa?”
”Se tarkoittaa rukoilemista”, isä sanoi. ”Jos olisit vaikeuksissa, huutaisit apua. Rukouksessa pyytäminen on avun huutamista taivaalliselta Isältä.”
Kimber nyökkäsi. Hänestä tuntui usein, että hän tarvitsi apua. Mutta kuinka hän voisi huutaa taivaallisen Isän puoleen puhumatta ääneen?
”Näissä seuraavissa jakeissa on kyse rukouksesta”, äiti sanoi. ”Me voimme rukoilla minkä tahansa puolesta – perheemme, ruokamme ja minkä tahansa puolesta, mitä saatamme tarvita.” Sitten hän jatkoi lukemista. ”Niin, ja kun te ette huuda Herran puoleen, olkoon sydämenne täysi, alati viipyen rukouksessa hänen puoleensa.”
Äiti pysähtyi katsomaan Kimberiä. ”Se tarkoittaa sitä, että jos rukoilet sydämessäsi ja mielessäsi, taivaallinen Isä kuulee sinua.”
Kimberillä oli toiveikas, onnellinen tunne. Ehkäpä taivaallinen Isä todella kuulisi hänen rukouksensa, vaikka hän ei lausuisikaan sanoja ääneen. Hän voisi rukoilla sydämessään.
Sinä iltana Kimber polvistui äidin kanssa vuoteensa viereen iltarukoukseen. Yleensä äiti piti rukouksen, kun Kimber kuunteli. Mutta tällä kertaa Kimber halusi kokeilla rukoilemista sydämessään.
Minun vuoroni, hän viittoi osoittaen itseään ja ristien kätensä. Hän sulki silmänsä ja ajatteli kaikkea sitä, mitä hän halusi taivaallisen Isän tietävän. Mielessään hän kertoi Jumalalle, mistä hän oli kiitollinen. Kimber kertoi Hänelle, kuinka vaikeaa oli puhua. Ja hän pyysi Jumalalta apua.
Pian hän tunsi rauhaa päästä varpaisiin.
Kun Kimber oli valmis, hän avasi silmänsä.
Äiti halasi häntä. ”Hyvä rukous, Kimber.”
Kimber hymyili. Hän tiesi, että taivaallinen Isä oli kuullut häntä. Ja hän tiesi, että rauhallinen tunne hänen sydämessään oli Jumalan vastaus.
Kuvitus Brooke Smart