Ei ihan täydellinen
Adelinen täydellinen päivä oli pilalla!
Tosikertomus Ranskasta.
Adeline piirsi paperiin vielä viimeisen tarkistusruudun. Sen viereen hän kirjoitti: Pidä rukous aamulla ja illalla.
”Mikä tämä on?” maman kysyi.
”Teen tehtäväluetteloa huomiselle”, Adeline sanoi. ”Aion tehdä huomisesta täydellisen päivän!”
Maman kohotti kulmakarvojaan. ”Ihanko oikeasti?”
Adeline nyökkäsi. ”Alkeisyhdistyksessä me opimme täydelliseksi tulemisesta Kristuksessa. Aion olla erityisen hyvä, jotta saan tehtyä päivistäni täydellisiä.”
”Olen iloinen, että haluat tehdä hyviä valintoja”, maman sanoi. ”Mutta tiedäthän, maan päällä on ollut vain yksi ihminen, joka on täydellinen – Jeesus Kristus.”
Adeline huokaisi. ”Tiedän. Mutta haluan ihan oikeasti yrittää! Luulen, että pystyn siihen.”
Aamun koittaessa Adeline oli valmiina. Hän petasi sängyn ja piti aamurukouksensa.
Aamupalalla hän oli apuna pikkusiskonsa Sylvian syöttämisessä. Kun Sylvia levitti persikkansa pitkin syöttötuolia, Adeline veti syvään henkeä. Hän laski neljään ja auttoi sotkun siivoamisessa.
Koulussa Adeline katseli, ketä hän voisi auttaa. Lucas oli nyrjäyttänyt nilkkansa, joten Adeline kantoi hänen tarjottimensa ruokalassa.
Koulusta lähtiessään Adeline hymyili kauniisti vahtimestarille, joka piti koulun porttia auki. Vahtimestari näytti yleensä äreältä. Mutta tänään hän hymyili takaisin!
Koulun jälkeen Adeline antoi Sylvian leikkiä omalla lempipehmolelullaan. Ja ennen nukkumaanmenoa hän piti rukouksen. Hän rastitti kaikki tehtäväluettelonsa kohdat ja käpertyi peiton alle. Hän oli hyvin ylpeä ja hyvin väsynyt. Hän oli valmis tekemään myös huomisesta täydellisen päivän!
Kun Adeline heräsi seuraavana aamuna, kaikki hänen nukkensa olivat hajallaan lattialla. Sylvia piteli niistä yhtä ja imeskeli sitä. Hän oli varmasti vetänyt ne kaikki esiin!
”Sylvia!” Adeline huusi. ”Minä olen kieltänyt sinua koskemasta nukkeihini!” Hän nappasi takaisin nuken, jota Sylvia piteli. Sylvia alkoi itkeä ja juoksi karkuun.
Adeline vilkaisi oveen teippaamaansa tehtäväluetteloa. Pettymys valtasi hänen mielensä.
Maman tuli huoneeseen juuri kun Adeline tunsi kyyneleen tipahtavan poskelleen.
”Mitä on tapahtunut?” maman kysyi.
”Unohdin pitää rukoukseni. En pedannut sänkyä.” Adelinen ääni värisi. ”Ja olin ilkeä Sylvialle. Täydellinen päiväni on pilalla!”
Maman halasi Adelinea. ”On todella vaikeaa olla täydellinen koko ajan. Itse asiassa se on mahdotonta.”
Adeline kurtisti kulmiaan. ”Mutta kuinka sitten voin olla täydellinen Kristuksessa?”
”Siinäpä se onkin! Me emme voi tulla täydellisiksi ilman Jeesusta Kristusta”, maman sanoi. ”Hän antoi henkensä meidän puolestamme, koska taivaallinen Isä tiesi, että tekisimme virheitä ja tarvitsisimme apua. Jeesus tekee epätäydellisistä yrityksistämme parempia.”
Adeline mietti asiaa. ”Enkö siis voi tehdä kaikista päivistä täydellisiä?” hän kysyi.
Maman pudisti päätään. ”Et. Sinulla tulee olemaan vaikeita päiviä. Mutta sinulla tulee olemaan myös hyviä päiviä.” Maman pyyhkäisi Adelinen hiukset korvan taakse. ”Tärkeintä on, että yrität parhaasi. Vaikka tekisimmekin heti päivän aluksi väärän valinnan, voimme aina pitää rukouksen parannuksen tekemiseksi ja yrittää uudelleen. Jeesuksen Kristuksen avulla sinä riität.”
Adelinen sisimmässä oli lämmin tunne.
”Katsotaanpa nyt tehtäväluetteloasi.” Maman osoitti luetteloa. ”Mitä jos keskittyisimme vain yhteen kohtaan?”
Adeline katsoi luetteloaan. Hän repäisi osan paperista pois ja teippasi jäljelle jääneen palan takaisin oveen. Nyt siinä luki vain: Pidä rukous aamulla ja illalla.
Adeline hymyili. ”Päiväni ei ehkä alkanut täydellisesti, mutta voin silti pitää rukouksen nyt. Ja Jeesuksen Kristuksen avulla se riittää!”
Kuvitus Giovanni Abeille